Kultaisten sonnien kimallus

"Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka johdatin sinut pois Egyptistä, orjuuden maasta. Sinulla ei saa olla muita jumalia. Älä tee itsellesi patsasta äläkä muutakaan jumalankuvaa, älä siitä, mikä on ylhäällä taivaalla, älä siitä, mikä on alhaalla maan päällä, äläkä siitä, mikä on vesissä maan alla. Älä kumarra äläkä palvele niitä, sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala. Aina kolmanteen ja neljänteen polveen minä panen lapset vastaamaan isiensä pahoista teoista, vaadin tilille ne, jotka vihaavat minua. Mutta polvesta polveen minä osoitan armoni niille tuhansille, jotka rakastavat minua ja noudattavat minun käskyjäni. " 2.Moos.20:2-6

Jumala antoi kymmenen käskyä Mooseksen välityksellä valitulle kansalleen, Israelille. Ensimmäisessä käskyssä Jumala ilmoitti olevansa ainoa elävä ja siis ainoa palvonnan arvoinen Jumala. Israelilaiset kuitenkin rikkoivat ensimmäistä käskyä valamalla kullasta härän muotoisen patsaan ja palvomalla sitä jumalanaan. He kaipasivat konkretiaa, jotain silmin nähtävää ja käsin kosketeltavaa. Kaukana taivaassa oleva Jumala ei riittänyt heille, vaikka olikin aktiivisesti yhteydessä heihin.

Me ihmiset tavoittelemme elämässämme monenlaista hyvää: menestystä, kauneutta ja terveyttä. Asioita, jotka nähdään omia etuja ja omaa hyvinvointia turvaavina. Luther sanoi aikanaan, että ihmisen jumala on se, mihin hän turvaa. Sama pätee tänäänkin. Se, mihin turvaamme on se, mitä palvomme. Emme ehkä palvo kultaista sonnia, mutta olemme löytäneet sen tilalle monenlaista muuta kiiltävää kumarrettavaa.

Aatteet, arvot ja toteemijumalat ovat helppoja palvottavia. Niiden ympärille voi rakentaa mieleisensä uskonnon rituaaleineen ja sääntöineen. Ne vaativat vain sen verran kuin haluaa antaa. Toista on suhde elävään Jumalaan.

Vuorovaikutus elävän Jumalan kanssa on hänen rakkautensa kokemista ja vastaanottamista. Tuo rakkaus vain on siitä hankala asia, että se pyrkii herättämään vastarakkautta. Eikä vain Jumalaa, vaan myös lähimmäistä kohtaan. Se ei olekaan enää niin helppo juttu kuin elottoman jumalan palvominen. Rakastaminen ja rakkauden kohteena oleminen on vaikeaa, kokonaisvaltaista. Lienee nimittäin mahdotonta rakastaa rajoitetusti ja hallitusti. Rakkaudella on tapana kasvaa ja vallata enemmän alaa, lopulta koko elämä. Siksi persoonaton kultajumala on turvallinen vaihtoehto, se ei juuri anna, muttei otakaan.

Jumala ei vaadi meiltä suorituksia, hienoja palvontamenoja tai hyviä tekoja. Hän haluaa armahtaa meitä. Toisaalta hän vaatii meiltä kaiken, meidät itsemme, elämämme, jotta saisi puhdistaa sen rakkaudellaan ja tehdä siitä uuden ja paremman. Meille jää vain valinta: Vastaammeko elävän Jumalan kutsuun vai pitäydymmekö turvallisen elottomissa kultaisissa sonneissamme.