9.1.10

Vielä jatkuu luomistyö

"Älkää enää menneitä muistelko, älkää muinaisia miettikö!
Katso: minä luon uutta. Nyt se puhkeaa esiin -- ettekö huomaa? Minä teen tien autiomaahan ja joet kuivuuden keskelle.
Villieläimetkin kunnioittavat minua, sakaalit ja strutsit, koska olen tuonut vedet autiomaahan ja joet kuivuuden keskelle antaakseni juotavaa kansalleni, valitulleni.
Kansa, jonka olen luonut itseäni varten, on ylistävä minua." Jes. 43: 18-21

Meidän Jumalamme on Luoja. Hän on luonut maailman, mutta luomistyö ei päättynyt siihen, vaan hän luo jatkuvasti uutta ja ylläpitää elämää, niin jokaista meistä kuin kaikkea muutakin elämää maailmassa aina pieniin kirppuihin asti.

Jumala ei luonut tätä kaikkea jättääkseen sen oman onnensa nojaan, vaan hän on jatkuvasti läsnä luotujensa elämässä. Jumala on elämän lähde ja edellytys, kaiken takana vaikuttava voima. Hän ei kuitenkaan ohjaile meitä kuin robotteja, vaan loi meille kyvyn ajatella ja tehdä elämäämme koskevia valintoja itse. Luojamme teki myös meistä luovia, uutta keksiviä, maailmaa tutkivia ja siihen vaikuttavia olentoja. Olemme Jumalan kuvia.

Jumala on ääretön - myös luovuudessaan. Hän on luonut maailmamme jokaista sademetsän värikästä pikkueläintä, autiomaan kaktusta ja merenpohjan eliötä myöten. Silti hän ei kärsi tyhjän paperin kammosta, vaan luo jatkuvasti uutta ja jatkaa työtään luoduissaan. Kerran koittaa aika, tai oikeastaan ikuisuus, jolloin Jumala tekee särjetystä luomistyöstään ehjää ja täydellistä:

"Katso, minä luon uuden taivaan ja uuden maan. Menneitä ei enää muistella, ne eivät nouse mieleen.
Ei, vaan te saatte iloita ja riemuita aina ja ikuisesti siitä, mitä minä luon. Katso, ilon kaupungiksi minä luon Jerusalemin, teen riemuitsevaksi sen kansan.

Jo ennen kuin he kutsuvat, minä vastaan, kun he vielä esittävät pyyntöään, minä jo toteutan sen.
Susi ja karitsa käyvät yhdessä laitumella, leijona syö heinää kuin härkä, ja käärmeen ruokana on maan tomu. Kukaan ei tee pahaa, kukaan ei vahingoita ketään minun pyhällä vuorellani, sanoo Herra." Jes. 65: 17-18, 24-25


Tämän tekstin myötä jätän blogini tauolle. En tiedä vielä, palaanko enää kirjoittamaan tätä nimenomaista blogia, ainakaan entisessä muodossaan. On aika punnita, mitä säilyttää ja mitä uudistaa.
Tahdon kiittää sinua, lukijani siitä, että olet jakanut tätä matkaa kanssani. Siunattua vuotta 2010!