Uuden edessä

"Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon. Silloin te huudatte minua avuksenne, te käännytte rukoillen minun puoleeni, ja minä kuulen teitä. Te etsitte minua, ja te löydätte minut! Koko sydämestänne te minua etsitte, ja minä annan teidän löytää itseni, sanoo Herra." Jes. 29: 11-14a

Uuden edessä olo on usein innostunut ja odottava, mutta myös haikea ja jännittynyt. Vaikka haaveilemme ja suunnittelemme tulevaisuutta, ovat muutokset vaativia: uuteen astuminen tarkoittaa vanhan jättämistä, siirtymistä johonkin tuntemattomaan. Tuntematon huominen voi tuntua pelottavalta, koska emme tiedä, mitä se tuo tullessaan, emmekä siksi osaa valmistautua siihen.

Jumala lupaa, että hänellä on omat suunnitelmansa meitä varten. Psalmissa 139 sanotaankin: "Ennen kuin olin elänyt päivääkään, olivat kaikki päiväni jo luodut." Jumalan suunnitelmat eivät kuitenkaan välttämättä ole meille selviä etukäteen, vaan tie eteenpäin voi olla hämärän peitossa. Tuntemattoman edessä on usein vaikea luottaa siihen, että Jumalan suunnitelmat ovat meidän parhaaksemme.

Vanhasta luopuminen ja uuteen siirtyminen on vaikeaa, vaikka se olisi siirtymistä parempaan. Tuttu ja turvallinen houkuttaa, on helpompi pitää kiinni siitä, mikä on tuttua, vaikka se olisi synkkää ja kipeääkin, kuin ottaa vastaan uutta, jota ei vielä tunne. Kuitenkin meitä kutsutaan heittäytymään Jumalan johdatuksen varaan ja luottamaan siihen, että saamme kulkea hänen rakkautensa suojassa läpi elämämme ja vielä kuolemankin yli.

Ensi lauantaina vietetään pyhäinpäivää, jolloin paitsi muistellaan menneitä - tästä ajasta jo lähteneitä pyhiä - myös suunnataan katseet Jumalan loppumattomaan hyvyyteen ja jatkuvaan luomistyöhön, joka kerran saa täyttymyksensä taivaassa:

Näin sanoo Herra:
– Katso, minä luon uuden taivaan ja uuden maan.
Menneitä ei enää muistella, ne eivät nouse mieleen.
Ei, vaan te saatte iloita ja riemuita aina ja ikuisesti
siitä, mitä minä luon. Jes. 65: 17-18a

Vielä jatkuu luomistyö

"Älkää enää menneitä muistelko, älkää muinaisia miettikö!
Katso: minä luon uutta. Nyt se puhkeaa esiin -- ettekö huomaa? Minä teen tien autiomaahan ja joet kuivuuden keskelle.
Villieläimetkin kunnioittavat minua, sakaalit ja strutsit, koska olen tuonut vedet autiomaahan ja joet kuivuuden keskelle antaakseni juotavaa kansalleni, valitulleni.
Kansa, jonka olen luonut itseäni varten, on ylistävä minua." Jes. 43: 18-21

Meidän Jumalamme on Luoja. Hän on luonut maailman, mutta luomistyö ei päättynyt siihen, vaan hän luo jatkuvasti uutta ja ylläpitää elämää, niin jokaista meistä kuin kaikkea muutakin elämää maailmassa aina pieniin kirppuihin asti.

Jumala ei luonut tätä kaikkea jättääkseen sen oman onnensa nojaan, vaan hän on jatkuvasti läsnä luotujensa elämässä. Jumala on elämän lähde ja edellytys, kaiken takana vaikuttava voima. Hän ei kuitenkaan ohjaile meitä kuin robotteja, vaan loi meille kyvyn ajatella ja tehdä elämäämme koskevia valintoja itse. Luojamme teki myös meistä luovia, uutta keksiviä, maailmaa tutkivia ja siihen vaikuttavia olentoja. Olemme Jumalan kuvia.

Jumala on ääretön - myös luovuudessaan. Hän on luonut maailmamme jokaista sademetsän värikästä pikkueläintä, autiomaan kaktusta ja merenpohjan eliötä myöten. Silti hän ei kärsi tyhjän paperin kammosta, vaan luo jatkuvasti uutta ja jatkaa työtään luoduissaan. Kerran koittaa aika, tai oikeastaan ikuisuus, jolloin Jumala tekee särjetystä luomistyöstään ehjää ja täydellistä:

"Katso, minä luon uuden taivaan ja uuden maan. Menneitä ei enää muistella, ne eivät nouse mieleen.
Ei, vaan te saatte iloita ja riemuita aina ja ikuisesti siitä, mitä minä luon. Katso, ilon kaupungiksi minä luon Jerusalemin, teen riemuitsevaksi sen kansan.

Jo ennen kuin he kutsuvat, minä vastaan, kun he vielä esittävät pyyntöään, minä jo toteutan sen.
Susi ja karitsa käyvät yhdessä laitumella, leijona syö heinää kuin härkä, ja käärmeen ruokana on maan tomu. Kukaan ei tee pahaa, kukaan ei vahingoita ketään minun pyhällä vuorellani, sanoo Herra." Jes. 65: 17-18, 24-25


Tämän tekstin myötä jätän blogini tauolle. En tiedä vielä, palaanko enää kirjoittamaan tätä nimenomaista blogia, ainakaan entisessä muodossaan. On aika punnita, mitä säilyttää ja mitä uudistaa.
Tahdon kiittää sinua, lukijani siitä, että olet jakanut tätä matkaa kanssani. Siunattua vuotta 2010!