Kastajan jalanjäljissä

Juhannuksena muistellaan Johannes Kastajaa, miestä, joka muistetaan hyvin muun muassa kamelinkarvavaatteestaan ja erikoisesta ruokavaliostaan. Johannes oli siis monessa suhteessa tinkimätön mies, harva meistä omistautuisi asialleen tuossa määrin. Hän oli saanut Jumalalta suuren tehtävän, valmistaa tietä Jeesukselle niin kuin oli ennustettu: Ääni huutaa: - Raivatkaa autiomaahan Herralle tie! Tasoittakaa yli aron valtatie meidän Jumalallemme! Jes. 40:3

Kaikkein vahvimmin Johanneksen tinkimättömyys näkyi siinä, kuinka hän toteutti tehtäväänsä. Johanneksen julistus oli väkevää ja vetosi moniin. Hänen ympärilleen kerääntyi ajan mittaan joukko seuraajia ja opetuslapsia. Hän sai suosiota jopa siinä määrin, että se herätti huolta vallanpitäjissä, koska hän esitti myös kritiikkiä heitä kohtaan.

Johannes Kastaja ei kuitenkaan antanut suosion nousta päähänsä, vaan piti kiinni siitä tehtävästä, joka hänelle oli annettu:
"Te voitte itse todistaa, että minä sanoin: 'En minä ole Messias. Minut on lähetetty kulkemaan hänen edellään.' Sulhanen on se, jolla on morsian. Mutta sulhasen ystävä seisoo hänen vieressään ja kuuntelee, mitä hän puhuu, ja iloitsee suuresti sulhasta kuunnellessaan. Niin iloitsen minäkin, ja iloni on nyt täydellinen. Hänen on tultava suuremmaksi, minun pienemmäksi." Joh. 3: 28-30

Ihmisluontoon kuuluu usko omaan erinomaisuuteen ja pyrkimys tulla suureksi, kuka milläkin elämän alueella. Yksi tavoittelee kalliimpaa autoa kuin naapurilla, toinen haaveilee maailmanlaajasta julkisuudesta. Vaikkei meille annettaisikaan samanlaista tehtävää kuin Johannes Kastajalle, on hän kuitenkin hyvä esimerkki meille siinä, keneen meidän tulee kiinnittää katseemme, mikä lopulta on tärkeää. Kuten Johannes Kastaja meille opettaa, Jeesuksen on tultava suuremmaksi, meidän pienemmiksi.

Jumala on paljon suurempi kuin me ja tietää meitä paremmin, mikä meille on parhaaksi. Niin kauan kuin keskitymme omaan itseemme, joko oman erinomaisuutemme tai toisaalta huonoutemme korostamiseen, on näköalamme kovin kapea. Kun sen sijaan sallimme Jumalan tulla suureksi elämässämme ja suostumme itse olemaan pieniä hänen käsissään, meille avautuu uskon näköala, Jumalan valtakunnan todellisuus, jossa kaikkea hallitsee rakastava ja hyvä Isä, Kaikkivaltias Jumala. Emme ole enää oman pärjäämisemme tai suuruutemme varassa emmekä sen vankeja, vaan meitä kannattavat ikuiset käsivarret.

Uskalla heittäytyä

Sain kymmenen vuotta sitten eräältä tutultani lapun, jossa oli lause: "Uskalla heittäytyä elämää suurempaan seikkailuun Jumalan kanssa." Olin tuolloin Jumalan olemassaoloa ja merkitystä kyselevä - ja kyseenalaistava - teini-ikäinen. Lause on kulkenut mukanani paitsi Raamatun, myös korvien välissä ja noussut yhä uudelleen pohtimisen aiheeksi.

"Uskalla heittäytyä..."
Jumalaan tutustuminen ja hänen kanssan kulkeminen vaatii uskallusta, sillä vaikka Jumala ilmoittaa itsensä meille Raamatussa, hän on myös monin tavoin salattu ja meidän käsityskykymme ulottumattomissa. Suhde Jumalaan vaatii heittäytymistä, sillä me emme tunne hänen suunnitelmiaan, näemme ja muistamme pitkälle taaksepäin, muttemme kovin pitkälle tulevaisuuteen. Usko - suhde Jumalaan - on luottamista Jumalan hyvyyteen ja oikeudenmukaisuuteen ja turvautumista hänen johdatukseensa.

"Minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra. Sillä niin korkealla kuin taivas kaartuu maan yllä, niin korkealla ovat minun tieni teidän teittenne yläpuolella ja minun ajatukseni teidän ajatustenne yläpuolella." Jes. 55: 8-9

"Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon. Silloin te huudatte minua avuksenne, te käännytte rukoillen minun puoleeni, ja minä kuulen teitä. Te etsitte minua, ja te löydätte minut! Koko sydämestänne te minua etsitte, ja minä annan teidän löytää itseni, sanoo Herra." Jer. 29: 11-14

Mihin me sitten heittäydymme ollessamme suhteessa Jumalaan? "...elämää suurempaan seikkailuun..." Usko on jotain elämää suurempaa, se kantaa yli kaiken inhimillisen. "Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä." Hepr. 11: 1

Usko ei ole pelkästään tapoja tai uskonnollisen kielen hallitsemista, vaan suhde elävään, persoonalliseen Jumalaan. Se on aitoa vuorovaikutusta Kaikkivaltiaan kanssa ja sen vuoksi seikkailu, joka jatkuu kuolemankin yli. Meidän Jumalamme on Luoja, jolla on loputtomasti hyvää annettavana omilleen. Jokainen, joka on joskus rakastunut, tietää, kuinka huumaava seikkailu rakastuminen on. Kuinka paljon suurempi seikkailu onkaan elämä täydellisen Rakkauden seurassa!

"...Jumalan kanssa." Jumala lupaa Raamatussa yhä uudelleen, että hän on meidän kanssamme, missä tahansa olemmekin, minkälaisia päivämme ovatkaan. Jumala on kanssamme silloinkin, kun me emme halua olla hänen kanssaan, hän ei luovu meistä, vaikka me luopuisimmekin hänestä.

"Herra, sinä olet minut tutkinut, sinä tunnet minut. Missä olenkin, minne menenkin, sen sinä tiedät, jo kaukaa sinä näet aikeeni. Kuljen tai lepään, kaiken olet mitannut, perin pohjin sinä tunnet minun tekemiseni. Kielelläni ei ole yhtäkään sanaa, jota sinä, Herra, et tuntisi. Sinä suojaat minua edestä ja takaa, sinä lasket kätesi minun päälleni.

Sinä tiedät kaiken. Se on ihmeellistä, siihen ei ymmärrykseni yllä. Minne voisin mennä sinun henkesi ulottuvilta, minne voisin paeta sinun edestäsi? Vaikka nousisin taivaaseen, sinä olet siellä, vaikka tekisin vuoteeni tuonelaan, sielläkin sinä olet. Vaikka nousisin lentoon aamuruskon siivin tai muuttaisin merten taa, sielläkin sinä minua ohjaat, talutat väkevällä kädelläsi.

Vaikka sanoisin: "Nyt olen pimeyden kätköissä, yö peittää päivän valon", sinulle ei pimeys ole pimeää, vaan yö on sinulle kuin päivänpaiste, pimeys kuin kirkas valo. Sinä olet luonut minut sisintäni myöten, äitini kohdussa olet minut punonut. Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä. Ihmeellisiä ovat sinun tekosi, minä tiedän sen.

Minä olen saanut hahmoni näkymättömissä, muotoni kuin syvällä maan alla, mutta sinulta ei pieninkään luuni ole salassa. Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani, sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu. Ennen kuin olin elänyt päivääkään, olivat kaikki päiväni jo luodut. Kuinka ylivertaisia ovatkaan sinun suunnitelmasi, Jumala, kuinka valtava onkaan niiden määrä! Jos yritän niitä laskea, niitä on enemmän kuin on hiekanjyviä. Minä lopetan, mutta tiedän: sinä olet kanssani.

Tutki minut, Jumala, katso sydämeeni. Koettele minua, katso ajatuksiini. Katso, olenko vieraalla, väärällä tiellä, ja ohjaa minut ikiaikojen tielle." Ps. 139: 1-18, 23-24