Melko usein kuulee puhuttavan tapauskovaisista. Itse huomaan olevani paikkauskovainen. Kirkossa tai kappelissa on helpompi hiljentyä Jumalan eteen kuin omassa arjen ympäristössä. Jumala ei toki tarvitse erillistä rakennusta ihmisen kohtaamiseen, mutta uskon, että pyhälle varatut tilat auttavat meitä Jumalan kohtaamisessa. Ilman turhia ärsykkeitä on helpompi asettua keskustelemaan Jumalan kanssa.
Maailmassa, jossa jopa kirkkojen ovet on lukittava, koen olevani etuoikeutettu, onhan hallussani työni puolesta kirkon avain. Pääsen siis periaatteessa milloin vain hiljentymään Jumalan huoneeseen. Opin omassa rippikoulussani ja sen jälkeen nuoren seurakunnan toiminnassa, että kirkko on kuin toinen koti: Siellä saa olla sellainen kuin on. Huomaan, että tuo asenne on kulkenut mukana, vaikka kotikirkko on vaihtunut matkan varrella. Saavun kirkkoon kuin kirkkoon sillä oletuksella, että siellä on minulle tilaa, siellä on mahdollisuus ottaa oma tilansa Jumalan kohtaamiseen.
Työni tarjoaa kirkkotilan lisäksi myös muita erityisiä mahdollisuuksia pyhän kokemiseen. Olen leireillyt pitkin matkaa erilaisissa paikoissa ja huomannut, että jotain erityistä on kristillisten tahojen pitämissä leirikeskuksissa. Uskon, että paikoissa, joissa rukoillaan paljon - ja on mahdollisesti rukoiltu jo sukupolvien ajan - on jotain erityistä. Vaikka Jumalan läsnäolo ei ole paikasta riippuvaista, on näissä uskon paikoissa jokin erityinen siunaus.
Jeesus lupaa olla siellä, missä kaksi tai kolme on koolla hänen nimessään. Tämä pyhien yhteys hoitaa myös silloin, kun olemme yksin paikassa, jossa seurakunta tapaa kokoontua. Kristittyjen yhteys ei ole vain fyysistä läsnäoloa, vaan osallisuutta kaikkien kristittyjen - maan päällä tallaavien ja jo iäisyyden puolelle siirtyneiden - yhteydestä.
Monelle suomalaiselle paikka pyhän kokemiseen löytyy luonnosta. Sillä ei liene väliä, rauhoittuuko sydän Jumalan kuulemiseen parhaiten metsässä vai kirkossa, tärkeintä on, että sydämensä malttaa viedä riittävän usein pyhän äärelle.
"Riisu kengät, maa, jolla seisot on Herran,
pyhää ja puhdasta maata.
Katso ja kuuntele hiljaa,
vaikka paljon et ymmärtää saata.
Paina pääsi, maa, jolla seisot on Herran.
Hän itse puhuu ja kuulee,
koskettaa meitä kuin viljaa,
sillä Jumalan pelloilla tuulee."
- Pekka Simojoki
