"Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon." Jer.29:11


Ota hänet vastaan,
suuri, pyhä Jumala.
Ota hänet vastaan,
kaipaavia lohduta.
Ota hänet vastaan
taivaan kotiin avaraan.
Ota hänet vastaan
iloon loppumattomaan.

Ota hänet vastaan.
Tuuli hiljaa puhaltaa.
Ota hänet vastaan.
Virta kantaa kulkijaa.
Ota hänet vastaan
rantaan suuren rauhan maan.
Ota hänet vastaan
kotisatamaan.

Ota hänet vastaan.
Meillä on niin ikävä.
Ota hänet vastaan,
murheellisten ystävä.
Ota hänet vastaan,
silta yli pimeyden.
Ota hänet vastaan,
syli rakkauden.

-Petri Laaksonen

Kaipuu yhteyteen

Eräs hankalimpia kristilliseen uskoon liittyviä asioita on kolminaisuusoppi. On vaikea hahmottaa, kuinka Jumala voi olla yksi ja samaan aikaan kolme. Kolmesta persoonasta puhuminen saattaa kuulostaa jopa skitsofreeniseltä. Kolminaisuusoppia selitetään usein vertauksin, esimerkiksi niin, että Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat kuin ikkunoita samaan huoneeseen. Jokaisesta näkyy sama huone, mutta eri kulmasta.

Perimmiltään lienee kyse siitä, että Jumala on yhteyttä. Koska Jumala on olemukseltaan yhteyttä, on myös meidät luotu yhteyteen, olemmehan Jumalan kuvia. Meidät on tarkoitettu olemaan yhteydessä sekä Jumalaan että toisiin ihmisiin.

Yhteydenkaipuumme näkyy monessa asiassa. Radio tulvii rakkauslauluja, joissa joko hehkutetaan rakkauden ihanuutta tai surraan sen menettämistä. Yksi eniten masennusta ja ahdistusta aiheuttavista asioista ihmiselämässä on yksinäisyys, yhteyden puute. Yksinäisyys luo ihmiseen tyhjiön, jota ei voi täyttää millään muulla kuin rakastetuksi ja nähdyksi tulemisen kokemuksella.

Jos Jumala on yhteyden Luoja, on hänen vastavoimanaan yhteyden rikkoja. Kreikan paholaista tarkoittava sana, diabolos, tarkoittaa tarkkaan käännettynä erilleen heittäjää. Paholainen siis pyrkii rikkomaan yhteyttä, niin ihmisten keskinäistä kuin ihmisen ja Jumalan välistäkin.

Tämä tapahtuu eri tavoin, paholainen saattaa kylvää riitaa tai syöttää meille vääristyneitä ajatuksia Jumalasta tai toisista ihmisistä. Riidankylväjän vaikutuksesta näemme toisissamme pahaa, emmekä hyvää. Jumala taas vaikuttaa meissä rakkautta, joka luo yhteyttä ja auttaa meitä hyväksymään toisemme. Siksi puhutaan myös kristittyjen yhteydestä.

Meidät on luotu yhteyteen, mutta synnin vaikutuksesta emme voi tässä elämässä elää täydellisessä yhteydessä Jumalaan, emmekä toisiimme. Meissä on rakkauden lisäksi myös riidan siemen, joka aiheuttaa säröjä suhteissa lähimmäisiimme ja suhteessa Jumalaan.

Jumala on kuitenkin niin vahvasti yhteydenrakentaja, että hän laskeutui alas taivaasta kulkemaan ihmisten rinnalla, käymään läpi kaiken yksinäisyyden ja kärsimyksen, jotta me saisimme elää yhteydessä häneen.

Jeesuksen vuoksi Riidankylväjällä ei ole lopullista valtaa, Jumala on korjannut katkenneen yhteyden. Sen tähden saamme joka sunnuntai nauttia messussa yhteyden ateriaa, ehtoollista. Se yhdistää meidät Kristukseen ja muihin kristittyihin. Elämän leipä tarjoaa yhteyttä, joka kantaa yli kuoleman.

"Jos me vaellamme valossa, niin kuin hän itse on valossa, meillä on yhteys toisiimme ja Jeesuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä." 1.Joh.1:7

"Oi Herra, jos mä matkamies maan
lopulla matkaa nähdä sun saan!
Oi, jos mä kerran
näkisin Herran
kunniassaan!

Sinua kaipaa sydämeni,
sun puolees huutaa mun henkeni.
On yksin tästä
sen ikävästä
kyyneleni.

Muut kaikki hylkää, vaan sinä et.
Autuuden särkyneet sydämet
sinulta saavat,
sä luet haavat
ja kyynelet."

-Wilhelmi Malmivaara (virsi 631:1-3)

Asiattomilta pääsy kielletty

Viereisen kaltaiset merkit on usein laitettu paikalleen turvallisuussyistä, rajaamaan työmaa- tai muuta aluetta, jolle ei ole turvallista mennä ilman asianmukaista varustusta. Välillä kuitenkin tuntuu, että myös kirkon ovessa on tällainen kyltti, joskaan kaikkien silmät eivät sitä näe. Joillekin se kuitenkin nostaa kynnyksen niin korkeaksi, ettei sen yli rohjeta astua. Luullaan, että kirkkoon saa mennä vain, jos usko on tarpeeksi vahva ja jos tietää, milloin jumalanpalveluksessa täytyy seistä, milloin istua.

Tuo näkymätön kieltomerkki aiheuttaa pahimmillaan sen, että kirkosta tulee kuin museo, jossa kukaan ei saisi päästää ääntäkään, ellei takana ole teologian, diakonian tai kirkkomusiikin opintoja. Kieltomerkki voi olla työntekijöiden asettama, mutta usein sen ripustaa seurakuntalainen itse.

Joskus kuitenkin käy niin hyvin, että kynnys on matala ja ovi avoin.Viime talvena sain eräässä messussa todistuksen siitä. Ihmettelin messun alkaessa, kun jotkut seurakuntalaisista tuntuivat kurkkivan eräälle penkkiriville hämmentyneen näköisinä. Päättelin, että penkillä makoili joku. Varmuuden asiaan sain erään rukouksen aikana, kun tyhjän näköiseltä penkiltä kuului vienoa kuorsausta. Ehtoolliselle mennessäni näin miehen, joka oli käpertynyt penkille nukkumaan.

Rukousta säestänyt kuorsaus tuntui ensin häiritsevältä, sitten huvittavalta. Mutta kun mietin asiaa tarkemmin, totesin, että ainakin tuon nukkuvan miehen kohdalla kirkko oli sinä sunnuntaiaamuna täyttänyt merkityksensä. Hän oli saanut - ainakin hetkeksi - mitä kaipasi, paikan, jossa levätä.

Me pitäisimme mielellämme jumalanpalveluksia, joihin tulee vain meille mieluisia ihmisiä. Kukapa juhliin kuokkavieraita tahtoisi. Ainakaan sellaisia, jotka kuorsaavat tai käyttäytyvät muuten meidän kehittelemiemme hienojen etikettien mukaan. Jumalan juhliin saa kuitenkin tulla jokainen, ja vieläpä juuri sellaisenaan. Ja on varmasti päiviä, jolloin itse kukin meistä jäisi oven ulkopuolelle, jos siellä kovin tarkkaan tivattaisiin, olemmeko kelvollisia astumaan sisään.

"Ei kivi
vaan ovi.
Ei kynnys
vaan portaat.
Ei lukittu
vaan avoin.

Tervetuloa
kirkon kohtuun.

Täällä kapaloidaan
lohduton lohtuun.

Täällä synnytään uudesti
hengessä ja vedessä.
Seistään salaisuuden edessä.

Täällä on monta
joiden on vaikea uskoa
ymmärtää mahdotonta.

Saa olla pieni.
Saa olla suuri.
Suojana on kirkkomuuri.

Joku tunsi taivaan henkäyksen.

Pysähdy hetki.
Kuuntele tovi.

Ei kivi
vaan ovi."

- Katriina Hallikainen