Ensilumi

Ihastelin eilen ikkunastani, kun ulkona satoi lunta. Hetkeä myöhemmin olin itse ulkona kävelemässä, eikä lumi ollutkaan enää yhtä riemullinen asia. Naamaan lensi vauhdilla jotain, joka tuntui kovilta rakeilta, mutta kasteli kuin räntä. Perille päästessäni olin yltäpäältä märkä ja kasvojani paleli viiman jäljiltä.

Jumalanpalvelukseemme kuuluu tärkeänä osana synnintunnustus. Tuomme yhdessä Jumalalle kaiken sen, missä olemme rikkoneet Hänen tahtoaan vastaan, ajatuksin, sanoin, teoin ja laiminlyönnein. Tunnustamme sen pimeyden, joka on sisällämme ja johtaa meitä rakkaudettomuuteen, vääriin tekoihin ja hyvän tekemättä jättämiseen.

Tunnustettuamme vääryytemme, saamme kuulla sanat: Olkaa turvallisella mielellä, sillä Herra sanoo kaikille katuville: "Vaikka teidän syntinne ovat verenpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin lumi. Vaikka ne ovat purppuranpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin puhdas villa."

Synninpäästö luo vahvan kuvan sekä synneistämme, niiden verenpunasta, että synninpäästön vaikutuksesta, armo muuttaa syntimme lumenvalkeiksi. Kokemus ensilumesta muistuttaa siis jollain tavoin synnintunnustusta. Lumi iskee ensin kasvoihimme kylmänä ja märkänä, kuin synnintunnustus, jossa joudumme kohtaamaan pahuutemme. Emme kuitenkaan jää tuon kylmyyden valtaan, vaan saamme kääntää kasvomme maisemaan, jossa kaikki harmaus ja lika on peittynyt puhtaaseen valkeaan.

Ensilumen ja synninpäästön ero on siinä, että Jumalan armon puhtaus ei sula pois. Kun Jumala antaa anteeksi rikkomuksemme, hän ei palaa niihin enää, ne on pyyhitty pois. Saamme ottaa anteeksiannon vastaan kolmiyhteisen Jumalan nimessä ja jatkaa matkaa puhtain sydämin.

"Lähtekää rauhassa ja palvelkaa Herraa iloiten." (Jumalanpalvelusten kirja)

Hyvyyden voima

Kun maailman pahuus iskee vasten kasvoja, on vaikea uskoa Jumalaan tai hyvyyteen. Siksi vaikutun yhä uudelleen Dietrich Bonhoefferin tekstistä, joka on päätynyt myös virsikirjaamme. Bonhoeffer kirjoitti kyseisen runon keskellä keskitysleirin kauhuja vain hiukan ennen kuin hänet teloitettiin. Mies, joka koki meille käsittämättömiä kauhuja, säilytti kaiken sen keskellä luottamuksensa Jumalaan. Ehkä tämä runo voi tuoda meille edes pienen toivon siitä, että pahan valta, niin vahvalta kuin se näyttääkin, ei ole voimakkain mahti maailmassa.

Virsi 600

1.
Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan
olemme kaikki hiljaa kätketyt.
Me saamme luottaa uskolliseen Luojaan,
yhdessä käydä uuteen aikaan nyt.

2.
Jos ahdistuksen tie on edessämme,
myös silloin Kristus meitä kuljettaa.
Annamme Isän käsiin elämämme.
Hän itse meille rauhan valmistaa.

3.
Suo, Herra, toivon kynttilöiden loistaa,
tyyneksi, lämpimäksi liekki luo.
Valaiset pimeän, voit pelot poistaa.
Jää keskellemme, Kristus, rauha tuo!

4.
Kun pahan valta kasvaa ympärillä,
vahvista ääni toisen maailman,
niin että uuden virren sävelillä
kuulemme kansasi jo laulavan.

5.
Hyvyyden voiman uskollinen suoja
piirittää meitä, kuinka käyneekin.
Illasta aamuun kanssamme on Luoja.
Häneltä saamme huomispäivänkin.

Dietrich Bonhoeffer 1944

Elämän henkäys

Viikonloppu toi tullessaan syksyn ensimmäiset pakkaset. Sen myötä sain jälleen kokea sen mihin jo lapsena ihastuin, hengityksen höyryn kylmässä ilmassa. Lapsena oli mitä ihmeellisin asia, että kylmällä ilmalla voi nähdä oman hengityksensä. Asia, joka oli itsestään selvä ja elintärkeä, tuli aistein havaittavaksi. Tuo sama näky ilahduttaa minua yhä edelleen. Höyrystyvä hengitys on kuin kapinallinen vastalause syksyn pimeyttä vastaan: Minä elän, minä hengitän!

Oman hengitykseni katselu muistuttaa minua kuitenkin muustakin kuin siitä, että elintoimintoni eivät ole lakanneet. Se kertoo minulle, että minussa on Elämän henki, Jumalan Henki. "Ja Herra Jumala muovasi maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän henkäyksen." (1.Moos.2:7)

Hengitys muuttuu näkyväksi, kun se kohtaa uhan, kylmyyden. Mutta miten on Jumalan Hengen laita? Miten Pyhä Henki näkyy minussa? Galatalaiskirjeessä kuvataan Hengen vaikutusta seuraavasti: Hengen hedelmää taas ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä. (Gal.5:22-23). Kun maailma näyttää kylmyytensä ja pimeytensä, puhallanko minä näkyviin Hengen hedelmiä?

Rakkaus, ilo ja muuta hedelmät eivät ole meidän tekoamme. Voimme toki ponnistaa yltääksemme yhä korkeampaan rakkauteen tai kärsivällisyyteen. Mutta se ei kanna meitä kovin pitkälle. Jos sen sijaan annamme Pyhälle Hengelle luvan vaikuttaa meissä ja antaudumme yhteyteen Jumalan kanssa, hengen hedelmät alkavat näkyä meissä niin, ettemme itse sitä edes huomaa. Kristittyinä, pyhinä, saamme olla lämmin henkäys elämän pakkasessa, näkyvä todiste siitä, että Elämä on.