27.8.08

Usko ilman todisteita

"Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä." Hepr.11:1

Luen parhaillaan kirjaa Nurkkaan ajettu Jumala?, joka sisältää Juha Pihkalan ja Esko Valtaojan kirjeitse käymää keskustelua uskosta ja tiedosta. Kirja on herkullinen, kaksi laajasti sivistynyttä miestä vääntää kättä kysymyksistä, joista tuskin tulevat pääsemään yksimielisyyteen.

On toisaalta lohdullista, mutta yhtä lailla hämmentävää todeta, ettei yli neljä vuosikymmentä teologian parissa viettänyt piispa kykene todistamaan kristillisen uskon totuudellisuutta tai edes Jumalan olemassaoloa. Tähtitieteen professori ei vakuutu, vaan kyselee yhä enemmän.

Usko on kummallinen asia. Toiset olisivat valmiit panemaan päänsä pantiksi sen vuoksi, toiset eivät lainkaan kaipaa tai ainakaan myönnä kaipaavansa Jumalaa elämäänsä. On kipeä ja vastaamatta jäänyt kysymys, miksi jotkut uskovat ja toiset eivät. Viisainkaan meistä ei kykene Jumalan olemassaoloa aukottomasti todistamaan niin, että kriittisinkin epäilijä vakuuttuisi. Toisaalta myöskään aukotonta todistusta siitä, ettei Jumalaa ole, ei ole esitetty.

Tämä meitä kiusaava ristiriita johtuu uskon luonteesta. Vaikka moni ihminen kokee Jumalan todellisena ja näkee hänen vaikutuksensa omassa elämässään, me emme voi selittää, emmekä ymmärtää Jumalaa täysin. Jumala ja usko, jolla häneen tarraamme, ovat mysteerejä, salaisuuksia. Jumala on ilmoittanut itsensä meille Jeesuksessa, Raamatussa ja luomistyössään. Hän vaikuttaa meissä Pyhän Henkensä kautta ja luo uskoa. Mutta vastauksia vaikeimpiin kysymyksiimme me emme tässä ajassa saa.

Jo apostoli Paavali tiesi tämän:

"Puhe rististä on hulluutta niiden mielestä, jotka joutuvat kadotukseen, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima. Onhan kirjoitettu: -Minä hävitän viisaitten viisauden ja teen tyhjäksi ymmärtäväisten ymmärryksen. Missä ovat viisaat ja oppineet, missä tämän maailman älyniekat? eikö Jumala ole tehnyt maailman viisautta hulluudeksi?

Jumala on kyllä osoittanut viisautensa, mutta kun maailma ei omassa viisaudessaan oppinut tuntemaan Jumalaa, Jumala katsoi hyväksi julistaa hulluutta ja näin pelastaa ne, jotka uskovat. Juutalaiset vaativat ihmetekoja, ja kreikkalaiset etsivät viisautta.

Me sen sijaan julistamme ristiinnaulittua Kristusta. Juutalaiset torjuvat sen herjauksena, ja muiden mielestä se on hulluutta, mutta kutsutuille, niin juutalaisille kuin kreikkalaisillekin, ristiinnaulittu Kristus on Jumalan voima ja Jumalan viisaus. Jumalan hulluus on ihmistä viisaampi ja Jumalan heikkous ihmisiä voimakkaampi." 1.Kor.18-25

"Minä uskon,vaikken näe tietä halki pimeän.
Minä uskon,vaikka Herra, vähän vasta ymmärrän.

Minä uskon, vaikka joudun yksin yöhön synkimpään.
Minä uskon,vaikka täällä vaille vastausta jään."

- Anna-Mari Kaskinen

18.8.08

Saviruukku

Riko minut

Riko minut riekaleiksi
särje salani siruiksi
pilko minut atomeiksi
murskaa muistoni muruiksi
tallaa tietoni tomuksi
runno raivoni romuksi
polje maahan mun mielettömyys
ja se pohjaton itsekkyys

Riko minut
että ehjäksi tulla saan
riko minut hellästi
mutta kokonaan
kisko pois kaikki tarpeeton
silloin helpompi olla mun on
riko rakkaudellasi minut

Puhko minut palasiksi
älä päästä mua perille
taio suusi sapeliksi
viillä valheeni verille
tao rautaasi yli yön
läpi levon ja läpi työn
iske ivani seinää päin
iske kolmasti peräkkäin

-Sinikka Svärd

Löysin tämän tekstin Johanna Kurkelan levyltä Marmoritaivas. En tiedä, mitä kirjoittaja on ajatellut tekstiä muotoillessaan, mutta mulle runo puhuu siitä, kuinka meistä joskus tuntuu, että Jumala hajottaa meitä. Ja kuinka tarpeellista se on, että meidän muurimme ja itsekkyytemme rikotaan, jotta Jumalan rakkaus pääsee vaikuttamaan meissä.