Pidän tavasta, jolla evankeliumeissa kuvataan opetuslapsia. Heihin on mahdollista samaistua, sillä heistä ei ole tehty kiiltokuvamaisia yli-ihmisiä, vaan evankelistat kertovat myös opetuslasten virheistä, epäuskosta ja ymmärtämättömyydestä.
Ennen kärsimystään Jeesus puhui opetuslapsille siitä, mitä oli tulossa. Nämä eivät kuitenkaan ymmärtäneet, mistä hän puhui. Vasta ylösnousemus sai opetuslapset ymmärtämään sen, mitä Jeesus oli heille puhunut. Kun Jeesus vangittiin, opetuslapset pelästyivät ja pakenivat kuka minnekin piiloon. Hätä omasta turvallisuudesta ja toisaalta pelko rakkaan opettajan ja ystävän puolesta saivat heidät suunniltaan. Jopa Pietari, jolle Jeesus luotti kirkkonsa luotsaamisen, kielsi olevansa Jeesuksen tuttuja.
Jeesuksen kuoleman jälkeen opetuslapset olivat tuuliajolla. Mies, jota seuratakseen he olivat jättäneet elämänsä, oli kuollut. Opetuslapset paitsi surivat ystävänsä kuolemaa, myös etsivät epätoivoisina suuntaa jatkaa eteenpäin. Vielä naisten tuodessa uutisia tyhjästä haudasta, he pyörivät hämmentyneinä ja peloissaan, eivätkä osanneet heti uskoa ylösnousemusta todeksi.
Meille ihmisille ei ole annettu kykyä nähdä tätä hetkeä pidemmälle. Se on toisaalta onnellinen olotila, mutta joskus kipeinä päivinä hyvin tuskallista. Voimme samaistua opetuslapsiin heidän tuskassaan ja epätoivossaan, mutta myös lukea turvaksemme, että se, mitä Jeesus oli heille puhunut, kävi toteen. Hän ei jäänyt kuoleman valtaan, vaan voitti kuoleman. Siksi meilläkin voi tänään olla Pyhän Hengen kautta yhteys Häneen. Vaikka elämä tuntuukin välillä valottomalta, emmekä kivultamme näe eteenpäin, saamme turvata ylösnousseeseen Vapahtajaamme ja turvata hänen antamaansa toivoon. Mikään tässä maailmassa ei ole Herraamme vahvempaa.
Lohdullista on myös, että Herramme ymmärtää meitä. Vaikka Jeesus tiesi etukäteen, kuinka hänen maallinen elämänsä oli päättyvä ja myös sen, ettei kuolemalla ole häneen lopullista valtaa, hänkin tunsi tuskaa. Hän rukoili Isäänsä, että tämä ottaisi kärsimyksen häneltä pois, mutta antautui kuitenkin Jumalan tahtoon. Tämän vuoksi hän ymmärtää meitä, kun me joudumme luopumaan rakkaimmistamme tai pelkäämme mitä huominen meille tuo. Jeesus ymmärtää, mitä ihmisen tuska on ja hän on vierellämme myös tuskan hetkinä, silloinkin, kun emme häntä kykene pimeydeltämme näkemään.
"Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.
Kuulittehan, mitä sanoin: minä menen pois, mutta tulen taas teidän luoksenne. Jos rakastaisitte minua, te iloitsisitte siitä, että minä menen Isän luo, sillä Isä on minua suurempi.
Olen puhunut tästä jo nyt, jotta te uskoisitte, kun se tapahtuu.
Paljon en kanssanne enää puhu, sillä tämän maailman ruhtinas on jo tulossa. Mitään valtaa ei hänellä minuun ole,
mutta tämän täytyy tapahtua, jotta maailma tietäisi, että minä rakastan Isää ja teen niin kuin Isä on minun käskenyt tehdä." Joh.14:27-31
