25.10.09

Vapaus, veljeys, ravintoarvo?

"Vapauteen Kristus meidät vapautti. Pysykää siis lujina älkääkä alistuko uudelleen orjuuden ikeeseen."
Gal. 5:1

Jeesus kritisoi niitä, jotka rakensivat elämänsä tyhjänpäiväisten säädösten ympärille ja korottivat itsensä muiden yläpuolelle pystyessään noudattamaan syömiseen, työntekoon ja erilaisiin rituaaleihin liittyviä sääntöjä. Säännöistä ja niiden noudattamisesta oli tullut itsetarkoitus, ihmisen tapa uskotella itselleen voivansa päästä lähemmäs Jumalaa pätemällä omilla teoillaan.

Jeesus halusi kumota tämän ajattelutavan ja osoittaa, että Jumala on läsnä heikkoudessa ja inhimillisessä kurjuudessa, ei siellä, missä osoitellaan toisia sormella ja haetaan ylemmyyttä alentamalla muita. Jeesus suhtautui ankarasti moralisteihin, mutta armahti niitä, jotka olivat epäonnistuneet, eivätkä jaksaneet edes yrittää kiillottaa kulissejaan.

Myös meidän aikanamme moralismi valtaa alaa. Sen sijaan, että eläisimme kristityn vapaudessa, pyöritämme mielessämme listaa asioista, joita meidän pitäisi tehdä, saavutuksista joihin meidän pitäisi pyrkiä ja ominaisuuksista, joista meidän pitäisi päästä eroon. Pitäisi syödä terveellisesti, liikkua, kehittää itseään henkisesti, harrastaa kulttuuria, edetä uralla, hankkia seksikäs ulkomuoto jne. Meille syötetty hyvän ihmisen malli sisältää loputtoman listan asioita, joita pitäisi.

Portti ikuiseen elämään ei kuitenkaan avaudu oikean ruokavalion, harrastuksen, koulutuksen tai ulkonäön avulla, vaan uskomalla Jeesukseen. Sinänsä positiivisista asioista tulee helposti kahleita, joista emme pääse, emmekä usein edes tajua pyristellä itse irti. Hyvistä pyrkimyksistä tulee pahimmillaan elämän keskiö, uskonto ja aate, epäjumala. Meistä ei ole jumaliksi, siksi Jumala tuli ihmiseksi.

Vapauteen Kristus meidät vapautti, pysykäämme siis lujina, älkäämme alistuko uudelleen orjuuden ikeeseen.

12.10.09

Kallio

Jeesuksen kenties muistelluin opetuslapsi, Pietari, oli alkujaan aivan tavallinen työmies, kalastaja. Hän ei kuulunut yhteiskuntansa kermaan tai koulutettuun eliittiin. Jeesus kuitenkin halusi kutsua hänet seuraajakseen ja antaa hänelle tärkeän tehtävän. Hän osoitti oman suuruutensa Pietarille järjestämällä tälle kalasaaliin, jota Pietari ei ammattilaisena pitänyt mahdollisena. Jeesuksen tekemä ihme sai Pietarin toteamaan: "Mene pois minun luotani, Herra! Minä olen syntinen mies." (Luuk. 5: 8) Mutta juuri silloin, kun Pietari tunsi itsensä pieneksi ja kelvottomaksi, hän sai Herralta tehtävän: "Älä pelkää. Tästä lähtien sinä olet ihmisten kalastaja." (Luuk. 5: 10)

Pietari oli Jeesuksen opetuslapsijoukossa näkyvä hahmo, mutta hän ei saanut Jeesukselta tehtävää siksi, että oli äänekäs tai innokas johtamaan muita. Pietarin kutsumus perustui siihen, että hän näki, kuka Jeesus on.
"Entä te?" kysyi Jeesus. "Kuka minä teidän mielestänne olen?" Simon Pietari vastasi: "Sinä olet Messias, elävän Jumalan poika." Jeesus sanoi hänelle: "Autuas olet sinä, Simon, Joonan poika. Tätä ei sinulle ole ilmoittanut liha eikä veri, vaan minun Isäni, joka on taivaissa. Ja minä sanon sinulle: Sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni. Sitä eivät tuonelan portit voita. Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet. Minkä sinä sidot maan päällä, se on sidottu taivaissa, ja minkä sinä vapautat maan päällä, se on myös taivaissa vapautettu." (Matt. 16: 15-19)

Vaikka Pietari sai Jeesukselta suuren vastuun ja myös valtaa, hän ei ollut täydellinen opetuslapsi, vaan päätyi lopulta tiukan paikan tullen kieltämään Herransa, vaikka lupasikin kulkea tämän rinnalla tarpeen vaatiessa kuolemaankin asti. Jeesus kuitenkin piti kiinni Pietarille antamastaan tehtävästä. Ilmestyessään opetuslapsilleen ylösnousemuksensa jälkeen Jeesus vielä vahvisti Pietaria tämän saamassa tehtävässä:

Kun he olivat syöneet, Jeesus sanoi Simon Pietarille: "Simon, Johanneksen poika, rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä toiset?" "Rakastan, Herra", Pietari vastasi, "sinä tiedät, että olet minulle rakas." Jeesus sanoi: "Ruoki minun karitsoitani."
Sitten hän kysyi toistamiseen: "Simon, Johanneksen poika, rakastatko minua?" "Rakastan, Herra", Pietari vastasi, "sinä tiedät, että olet minulle rakas." Jeesus sanoi: "Kaitse minun lampaitani."
Vielä kolmannen kerran Jeesus kysyi: "Simon, Johanneksen poika, olenko minä sinulle rakas?" Pietari tuli surulliseksi siitä, että Jeesus kolmannen kerran kysyi häneltä: "Olenko minä sinulle rakas?", ja hän vastasi: "Herra, sinä tiedät kaiken. Sinä tiedät, että olet minulle rakas." Jeesus sanoi: "Ruoki minun lampaitani. Totisesti, totisesti: Kun olit nuori, sinä sidoit itse vyösi ja menit minne tahdoit. Mutta kun tulet vanhaksi, sinä ojennat kätesi ja sinut vyöttää toinen, joka vie sinut minne et tahdo." (Joh. 21: 15-18)

Jeesus ei noudattanut meidän oikeustajumme mukaista mallia valitessaan johtajaa seuraajilleen, vaan osoitti siinäkin armoa. Keskeisintä tehtävän kannalta ei ollut se, mitä Pietari osasi, kuinka paljon hän oli opiskellut tai miten menestyksekäs hänen elämänsä oli ollut. Oleellista oli, että Pietari tiedosti oman rajallisuutensa ja pienuutensa ja Jeesuksen suuruuden. Tärkeintä on edelleen vastaus Jeesuksen kysymykseen: "Olenko minä sinulle rakas?"