Olen etsiskellyt uutta laukkua. Minulla on toki laukkuja, äkkiä laskettuna ainakin kymmenen kappaletta. Silti niitä ei tunnu olevan tarpeeksi, aina on joku tilanne, johon minulla ei ole sopivan kokoista, väristä tai tyylistä laukkua. Olen tottunut kulkemaan laukku olallani, jos jostain syystä lähden kotoa ilman laukkua (mitä tapahtuu hyvin harvoin), tunnen oloni alastomaksi, jotain oleellista puuttuu.
Miksi sitten on tärkeää, että laukku on aina mukana, luulisi sen olevan pikemmin riesa, jota joutuu kantamaan mukanaan. Laukku on kätevä, sinne saa mahtumaan laukun koosta riippuen tarpeelliset ja myös tarpeettomat tavarat. Kalenteri, puhelin, lompakko ja avaimet ovat aina mukana, usein myös muuta pikkutavaraa. Tavaroiden mukana kantaminen tuo kiinnostavalla tavalla turvallisen olon. Mitä enemmän tavaraa, sitä useammanlaisiin tilanteisiin on varautunut. Monet naiset kuljettavat käsilaukussaan aina esim. särkylääkettä ja laastaria, toisille on välttämätöntä pitää mukanaan bussiaikataulua tai sateenvarjoa. Koskaan ei voi tietää, mihin joutuu.
En pidä siitä, että huomaan turvaavani tavaroihin. Toki on tärkeää, että mukana on puhelin, lompakko ja avaimet. Jos jotain puuttuu, sen voi ostaa. Jos tulee hätä, voi soittaa apua. Ja aina pääsee avaimilla kotiin. Vaikka kyse on tavallisista perusasioista, joskin myös paljosta turhasta, jota mukanani kannan, pyörii päässäni Nasaretin miehen sanat: "Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle. Täällä tekevät koi ja ruoste tuhojaan ja varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. Kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen. Siellä ei koi eikä ruoste tee tuhojaan eivätkä varkaat murtaudu sisään ja varasta. Missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi." Tiukka mies tuo Nasaretilainen.
Miksi sitten on tärkeää, että laukku on aina mukana, luulisi sen olevan pikemmin riesa, jota joutuu kantamaan mukanaan. Laukku on kätevä, sinne saa mahtumaan laukun koosta riippuen tarpeelliset ja myös tarpeettomat tavarat. Kalenteri, puhelin, lompakko ja avaimet ovat aina mukana, usein myös muuta pikkutavaraa. Tavaroiden mukana kantaminen tuo kiinnostavalla tavalla turvallisen olon. Mitä enemmän tavaraa, sitä useammanlaisiin tilanteisiin on varautunut. Monet naiset kuljettavat käsilaukussaan aina esim. särkylääkettä ja laastaria, toisille on välttämätöntä pitää mukanaan bussiaikataulua tai sateenvarjoa. Koskaan ei voi tietää, mihin joutuu.
En pidä siitä, että huomaan turvaavani tavaroihin. Toki on tärkeää, että mukana on puhelin, lompakko ja avaimet. Jos jotain puuttuu, sen voi ostaa. Jos tulee hätä, voi soittaa apua. Ja aina pääsee avaimilla kotiin. Vaikka kyse on tavallisista perusasioista, joskin myös paljosta turhasta, jota mukanani kannan, pyörii päässäni Nasaretin miehen sanat: "Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle. Täällä tekevät koi ja ruoste tuhojaan ja varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. Kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen. Siellä ei koi eikä ruoste tee tuhojaan eivätkä varkaat murtaudu sisään ja varasta. Missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi." Tiukka mies tuo Nasaretilainen.
No comments:
Post a Comment