Lapsia ja aikuisia

On epämuodikasta olla aikuinen. Ihminen, joka kantaa vastuun teoistaan, ehkä jopa vastuuta muista ihmisistä. Ihminen, joka on sinut itsensä kanssa, niin fyysisten ominaisuuksien, luonteen kuin elämäntilanteensakin kanssa. Eikö olekin trendikkäämpää olla nuori tai ainakin nuorekas, villi ja vapaa. Milloin sitten voi sanoa olevansa aikuinen? Kun on koonnut tarpeeksi aikuisuuspisteitä: ammatti, avioliitto, Hesarin kestotilaus, luottokortti, auto, asuntolaina...?

Huomaan vuodesta toiseen sanovani, että olen vielä kakara. Vaikka toisaalta, elätän itse itseni, maksan laskuni, hoidan opiskeluni ja työni, otan vastuun tekemistäin virheistä, autan muita. Ei kuulosta enää aivan pennun touhulta. Silti on houkuttelevaa todeta olevansa vielä lapsi, keskeneräinen. Se on selitys mahdollisten mokien varalle ja vakuutus siitä, etten ole tylsä ja kaavoihini kangistunut, aikuinen.

Käännän kuitenkin kelkkani, kun on kyse suhteestani Jumalaan. Hänen edessään saisin olla lapsi, pieni ja avuton, häneen verrattuna olen väkisinkin pieni ja avuton. Kuitenkin pyrin vimmaisesti olemaan mahdollisimman aikuinen ja itsenäinen. En halua tarvita Jumalaa, osaanhan minä elämäni hoitaa, aikuinen ihminen.

Kyse ei kuitenkaan ole siitä, osaanko hoitaa elämäni tyylipuhtaasti itse. Jumala haluaa elää kanssani, haluaa minun elävän hänessä, jotta saisin elää täydellisessä rakkaudessa, täydellisessä ilossa. Ettei minun tarvitsisi yksin pähkäillä elämäni valintoja ja tempoilla hankalissa tilanteissa. Jumala on valmis johtamaan minua päivästä toiseen oikeisiin valintoihin, hänen tahtonsa mukaiseen elämään, jossa saan elää hänen ilossaan. Jos vain osaisin luottaa kuten lapsi, enkä taistelisi jatkuvasti Jumalaa vastaan.

Olen ehkä käsittänyt aikuisuuden väärin. Ei aikuisuutta ole se, että on riippumaton muista ja kykenee hoitamaan kaiken. Aikuinen ihminen on sinut sen kanssa, ettei aina pärjää yksin ja osaa pyytää apua, kun huomaa, ettei selviä itsekseen. Aikuista kristillisyyttä on täydellinen riippuvaisuus täydellisestä rakkaudesta, ei omavoimainen selviytyjät-henkinen elämä.

”Antakaa lasten olla, älkää estäkö heitä tulemasta minun luokseni. Heidän kaltaistensa on taivasten valtakunta.” Matt.19:14