Maratonilla maailman ympäri

Minulla on kiire. Aina. Kiire kouluun, kiire kotiin. Kiire lukea, kiire siivota, kiire hoitaa kaikki asiat, sillä ne täytyy hoitaa, nyt, heti, ei ole aikaa odottaa.

Mihin minulla lopulta on kiire? Ovatko kaikki huolehtimani asiat todella niin tärkeitä, että niiden takia kannattaa juosta hiki päässä? Tuskin. Olen huomannut, että kiire ei ole vain kalenterissani, se on sisälläni. Kerään yhä uusia asioita hoidettavakseni, jotten tuntisi itseäni turhaksi. Se, että on kiire, tarkoittaa, että on tärkeä ihminen. Tärkeillä ihmisillä on paljon menoja. Tärkeitä ihmisiä tarvitaan koko ajan jossain. Tärkeillä ihmisillä ei ole aikaa hukattavaksi.

On kammottavaa todeta, kuinka sisäinen kiire saa mielen juoksemaan silloinkin, kun ei oikeastaan ole pakko tehdä yhtään mitään. Meihin on iskostettu ihanne, jonka mukaan ihmisen pitää lunastaa arvonsa tekemällä. Ollakseen tärkeä täytyy tehdä paljon. Tullakseen nähdyksi täytyy osallistua ja panostaa. Elämä on lyhyt ja siinä pitää ehtiä mahdollisimman paljon. Siksi on kiire opiskella ja valmistua, kiire luoda uraa, kiire perustaa perhe. Täytyy olla nopea, jotta ehtii saavuttaa tarpeeksi, tulla tärkeäksi.

Saarnaajan kirjassa sanotaan näin: ”Mitä hyötyä on vaivannäöstä sille, joka työtä tekee? Olen katsellut kaikkea aherrusta, jonka Jumala on antanut ihmisille heidän rasituksekseen. Kaiken hän on alun alkaen tehnyt hyväksi ja asettanut iäti jatkumaan, mutta ihminen ei käsitä Jumalan tekoja, ei niiden alkua eikä loppua. -- Minä oivalsin, että kaikki, minkä Jumala tekee, pysyy ikuisesti. Siihen ei ole lisäämistä eikä siitä vähentämistä.” (Saarn.3:10-11,14)
Jumala on antanut meille kaikkea hyvää, mutta me haluamme saavuttaa itse, emme saada lahjaksi. Yritämme turhaan lisätä hyvinvointiamme ja arvoamme ohittaen sen, että kaikki hyvä mitä meillä ja meissä on, on Jumalan lahjaa meille. Meidän ei tarvitse säätää ja häslätä, uuvuttaa itseämme turhalla tohinalla.

Jeesus sanoo Matteuksen evankeliumissa näin: ”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon.” (Matt.11:28) Lisäksi hän sanoo: ”Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minussa rauha.” (Joh.16:33)
Jumala ei halua, että juoksemme läpi elämän. Hän haluaa tarjota meille levon ja rauhan. Hän haluaa poistaa sisäisen kiireemme ja kertoa meille, ettei arvomme riipu siitä mitä, tai miten paljon me teemme. Olemme arvokkaita siksi, että Jumala on rakkaudessaan luonut meidät. ”Sinä olet luonut minut sisintäni myöten, äitini kohdussa olet minut punonut. Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä.” (Ps.139:13-14)