Joka kesä opetan rippileireillä mitä on synti. Tai yritän opettaa. Kovin tiukassa näyttää olevan käsitys, että synti on vain tekoja ja näin ollen paitsi määriteltävissä, myös poistettavissa. Rippikoululaiset välillä lähes suuttuvat, kun sanon suoraan heidän olevan syntisiä. Kukapa siitä pitäisi.
Jos synti olisikin vain tekoja, se olisi mahdollista työntää elämästämme pois. Vain heikoimmat, ne, jotka eivät pystyisi noudattamaan huolella laadittuja sääntöjä, jäisivät syntisiksi. Ikävä kyllä synti ei ole niin yksinkertaisesti karsittavissa meistä pois, sillä se on voima, joka vaikuttaa meissä ja saa meidät toimimaan Luojamme tahtoa ja luomistarkoitusta vastaan.
Syntiä ei liene vaikea löytää omasta elämästään, jos on tosiaan valmis avaamaan silmänsä. Ei tarvitse kuin katsoa sitä, kuinka käyttää aikansa. Kuinka usein tv-ohjelma, internetissä maleksiminen tai muu turha ja henkiseltä ja hengelliseltä ravintoarvoltaan olematon asia ajaakaan rukouksen ja Raamatun lukemisen, Jumalan läsnäolossa olemisen ja myös ihmisten välisen yhteyden edelle.
Se, että synti on voima, ei pelkkiä tekoja, tekee siitä hyvin sitovan. Se luikertelee vaivihkaa sisimmässämme kuin käärme paratiisissa ja ulottaa lonkeroitaan jokaiseen elämämme osa-alueeseen. Synti saa käännettyä hyvätkin asiat kahlitseviksi ja häpeää aiheuttaviksi, jolloin alamme kätkeä elämäämme ja itseämme ja elää pimeydessä sen sijaan, että tulisimme valoon.
Synti houkuttelee meidät sortumaan kiusauksiin ja kääntää Jumalan antamat lahjat päälaelleen. Se saa meidät piiloutumaan niin kuin Aatami ja Eeva piiloutuivat Edenin puutarhassa rikottuaan Jumalan tahtoa vastaan. Juuri häpeä on synnin vahvin ase, sillä ainoa keino, jolla voimme vapautua synnistä, on tuoda kaikki se, mitä se meidän elämässämme vaikuttaa, valoon, Jumalan eteen.
Niin kauan kuin keskitymme itseemme ja omaan kykenemättömyyteemme synnin voittamisessa, me jäämme sen valtaan ja se syö koko elämämme. Jos sen sijaan katsomme Jumalaan, joka tuli ihmiseksi sovittamaan syntimme ja turvaudumme Jeesuksen sovitustyöhön ja Jumalan armoon, me saamme elää valossa pimeyden ja häpeän sijaan.
Pöö... kirjoita useemmin jos vain kerkeät :)) Oon ahkeroinut R:n kanssa joten seuraava tapaaminen on oletettavasti parin kuukauden sisällä tai no sehän riippuu että kuinka paljon kysymyksiä mahtaa löytyä xDDD
ReplyDeleteNyt oli pidempi tauko kirjoittamisessa, kun oli leirejä ja muuta, yleensä oon onnistunu päivittää blogiani pari kertaa kuussa. Tapaillaan, kunhan keksit kysymyksiä, mielelläni otan ne vaikka etukäteen sähköpostiin, niin ehdin pohjustaa ajatuksiani :)
ReplyDeleteMilenkiintoista pohdiskelua tärkeästä aiheesta. Itse olen pappina törmännyt siihen, että muutkin kristilliset käsitteet kuin synti ovat monille outoja tai sitten merkitykseltään vääristyneitä. Synnistä ja muista kristillisistä aiheista keskustelu pääsee alkamaan vasta monivaiheisen kiertelyn kautta. Keskustelu alkaa siitä, kun löytyy molemminpuolinen luottamus siitä, että puhumme samasta asiasta. Valitettavasti rippikoulu tuntuu olevan liian lyhyt aika, jota päästäisiin oikeasti sisälle asiaan.
ReplyDelete