Hälytys

Kello on puoli kuusi aamulla, havahdun ulisevaan ääneen, jonka totean palohälyttimeksi. Nousen verkkaisesti, kiskon villatakin pyjaman päälle ja laahustan eteiseen. Kurkin ensin aikani ovisilmästä ja avaan oven, kun naapurikin avaa. Seisomme siinä, päät ovenraossa kuulostelemassa. Kolmannesta asunnosta tulee mies, joka lähtee selvittämään, miksi rappukäytävän hälyttimet huutavat. Jäämme naapurin kanssa seisoskelemaan ja pyörittelemään päitämme, mokomat hälyttimet.

Yllättävä herätys sai minut miettimään, kuinka reagoin. Hälytinäänen tehtävä on varoittaa vaarasta, mutta reaktioni siihen oli perin laiska: "Näitä nyt kuulee vähän väliä, tuskin siellä mitään on." Aloin pohtia, mihin kaikkeen tämä velttouteni ulottuu. Ummistanko silmäni vaarallisilta tai ikäviltä asioilta ja odotan, että joku muu tarkistaa, onko vaara todellinen ja käännän itse vain kylkeä.

Jumala on asettanut meihin sisäisen palohälyttimen, omantunnon. Sen tehtävä on varoittaa, jos olemme tekemässä jotakin vaarallista ja vahingollista. Kymmenen käskyä puolestaan ovat eräänlainen turvaohjeistus: Näin vältät vaarat. Käskyjä, Jumalan tahtoa vastaan toimiminen on tulella leikkimistä. Omantunnon kanssa voi kuitenkin käydä samalla tavoin kuin palohälyttimen, turrumme sen hälytyksiin ja alamme pitää niitä turhina. Päätämme odottaa, että vaara varmistuu todelliseksi, ennenkuin muutamme suuntaa.

Meille on tarjolla paljon ärsykkeitä, jotka pyrkivät heikentämään herkkyyttämme havaita sisäisiä palohälytyksiä. Meille esitetään, että oikeastaan tuli on kaunista katsella ja lämmittää ruumista mukavasti. Se aiheuttaa nautintoa, eikä oikeasti polta tai tuhoa. Meitä rohkaistaan leikkimään tulella ja mitä enemmän sitä teemme, sitä heikompana Jumalan hälytysääni meissä kuuluu.

Jumala on rakkaus, eikä hän sen vuoksi pakota meitä mihinkään, vaan on antanut meille vapaan tahdon. Siinä, missä palomies pelastaa meidät vaikka väkisin palavasta talosta, Jumala antaa meidän valita, tahdommeko leikkiä tulella. Hän kyllä varoittaa meitä vaarasta, sekä etukäteen antamalla turvaohjeet että vaaran kohdatessa omantunnon äänellä ja tarjoamalla tien turvaan. Hän tarjoaa pelastusta meille, jotka leikimme asioilla, jotka eivät lopulta pysykään omassa hallinnassamme. Jumalalla on valmis pelastussuunnitelma, jota hän tarjoaa meille ja hän on valmis hoitamaan myös ne palovammat, joita olemme jo ehtineet saada.

Seisoimme naapurin kanssa jonkin aikaa päät ovenraossa, kunnes tilannetta tarkastellut mies tuli sanomaan, että voimme palata nukkumaan, talossa ei ole tulipaloa. Hälytin jatkoi huutamistaan, mutta palasin sänkyyn, kiskoin peiton ja tyynyn korville ja jatkoin uniani.