9. käsky: Älä tavoittele lähimmäisesi omaisuutta.
10. käsky: Älä tavoittele lähimmäisesi puolisoa, työntekijöitä, karjaa äläkä mitään, mikä hänelle kuuluu.
Yhdeksäs ja kymmenes käsky vievät meidät entistä syvemmälle siihen, mitä Jumalan tahto merkitsee. Enää ei puhuta siitä, mitä meidän tulee tehdä tai jättää tekemättä, vaan kaksi viimeistä käskyä kääntävät katseemme sisimpäämme: Minkälainen on sydämemme asenne lähimmäistämme kohtaan?
Kateus on yksi seitsemästä kuolemansynnistä. Se on päässyt tälle surullisen kuuluisalle listalle siksi, että se on hyvin tuhoava voima. Kateus ei vain saa meitä toimimaan lähimmäistämme vastaan, vaan ennen kaikkea tuhoaa ihmissuhteitamme, sillä kateus luo kuilun ihmisten välille.
Jos keskityn kadehtimaan sitä, että lähimmäiseni on minua taitavampi jossakin tai että hänellä on jotakin, mitä minulla ei ole, onnellisemman oloinen parisuhde, suurempi talo, hienompi auto tai kauniimpi olemus, silloin en voi iloita siitä, mitä Jumala on antanut hänelle, enkä myöskään siitä, mitä hän voisi ehkä lahjoillaan antaa yhteiseksi hyväksi. Kuinka monta ideaa ja oivallusta tyrmätäänkään siksi, ettemme tahdo toisten lahjojen pääsevän näkyviin, koska kadehdimme heitä ja pidämme omia lahjojamme vähempiarvoisina.
Käskyjen tehtävä on paitsi ohjata meitä elämään oikein, myös osoittaa meille, ettemme pysty siihen. Nämä kaksi käskyä ainakin hoitavat sen tehtävän. Kukapa voisi vilpittömästi kieltää joskus himoinneensa tai tavoitelleensa jotain lähimmäiselleen kuuluvaa. Itsekkyydessämme ja kateudessamme tarvitsemme Jumalan armoa ja anteeksiantamusta. Meistä ei ole rakastamaan toisiamme, eikä aina iloitsemaan toistemme puolesta.
Jumala ei kuitenkaan jätä asiaa siihen, että armahtaisi meidät ja jättäisi meidät taas kieli pitkällä himoitsemaan sitä, mitä muilla on. Meidän Jumalamme on yltäkylläisyyden Jumala. Hänellä on antaa meille rajattomasti hyvyyttä ja rakkautta. Hän on jo luodessaan meidät antanut meille jokaiselle arvokkaita lahjoja. Mutta jos me keskitymme tuijottamaan sitä, mitä muilla on ja meillä ei, me emme näe niitä hienoja lahjoja, jotka Luoja on rakkaudessaan meille antanut ja meihin istuttanut. Silloin meidän lahjamme eivät myöskään pääse puhkeamaan kukkaan.
Tässäkin asiassa saamme kääntyä Jumalan puoleen, luovuttaa hänelle epäonnistumisemme ja kateutemme, niin vaikeaa kuin siitä luopuminen onkin. Kun käännämme katseemme Kristukseen, pois omasta epävarmuudestamme tai lähimmäisen elämän erinomaisuudesta, vapaudumme näkemään Jumalan hyvyyden meitä kohtaan ja myös kaiken sen, mitä hän on jo lahjoittanut ja tahtoo edelleen lahjoittaa meille.
"Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin." Matt. 6:33
"Herra, Jumalasi, on sinun kanssasi, hän on voimallinen, hän auttaa. Sinä olet hänen ilonsa, rakkaudessaan hän tekee sinut uudeksi, hän iloitsee, hän riemuitsee sinusta." Sef.3:17
Hieno juttu, etä pääsit käskysarjan loppuun :)!
ReplyDeleteTaattua tavaraa taas kerran. Nämä käskyt eivät todellakaan päästä helpolla meistä ketään. Voi, kun muistaisi aina nämä ajatuksesi Jumalasta yltäkylläisenä antajana ja etsisi vain Jumalan tahtoa.
Olen monesti miettinyt asiaa, naita kahta viimeista kaskyakin.
ReplyDeleteEn haluaisi kuullostaa silta, etta pidan itseani jotenkin voittamattomana, mutta kateus on tunne jota en kylve, jot amieleni ei kylve. En ole sita tuntenut koskaan voimakkaana. Se ei ole estanyt minua hymyilemasta toiselle, toivottamasta onnea elamassaan tai tukeakseni toista.
Kateus viljelee niin paljon pahaa ja monimutkaista elamaa, etta se melkein pelottaa jollain lailla.
Jain kuitenkin miettimaan asiaa uudelleen, ja kateudessakin on erilaisia asteita. Ja varmasti, jos oikein mielenperukoilta etsin, olen sita tuntenut aivan typerista asioista. TArkeinta minulle on vain ollut olla antamatta sille valtaa, silla se tuo mukanaan niin paljon pahaa.
Kenenkaan 'suosiota' en talla hae, enka sano, ettenko joskus viela olisi 'kateellinen'. Tama on vain asia, joka minulle tuli mieleeni postauksestasi.
Olen tyytyvainen, kiitollinen, etta mieleni, luonteeni ei kateutta kylve.
Hyvin kirjoitat, silla kevyesti asiasi tuot esille, hyvinkin vakavasta asiasta.
Kiitokset kannustuksesta :) Eivät kaikki ihmiset varmaankaan ole niin taipuvaisia kateuteen. Siinä on kai lähinnä kyse siitä, kuinka tyytyväinen on siitä, mitä itsellä on. Joku iloitsee omastaan, vaikka sitä olisi vähänkin, toinen taas hamuaa aina lisää, vaikka omistaisi kuinka paljon. Jokaisella on omat helmasyntinsä.
ReplyDelete