Lueskelin joskus kirjaa, jossa tutkittiin Raamatun kuvaa sukupuolisuudesta ja seksuaalisuudesta. Kirja tarjosi minulle oivalluksen liittyen luomiskertomukseen. Siellä nimittäin lukee näin: "Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät." 1.Moos.1:27 Ensimmäiset ihmistä määrittävät sanat liittyvät sukupuoleen ja siihen, että ihminen on Jumalan kuva, siis jollakin tapaa Jumalaa muistuttava.
Se, että sukupuolisuus mainitaan heti kärkeen on merkittävä asia, ihmistä ei määritellä kykyjen tai heikkouksien, vaan vastakohtaisuuden kautta. Meidät on luotu elämään suhteessa toiseen, joka on meihin verrattuna erilainen. Ihmisenä oleminen on vastapäätä olemista, silmiin katsomista. Vastapäätä toista ihmistä ja Jumalaa.
Seksuaalisuus on meissä hyvin syvällä, jo luomisesta lähtien. Tuo valtava kaipuu lähelle, yhteyteen, määrittää meitä ihmisinä. Se myös antaa meille jotain kuvaa siitä, minkälaista on täydellinen yhteys Jumalaan. Rakastuminen ja seksuaalinen yhteyshän tuntuu parhaimmillaan suorastaan taivaalliselta.
Kun meidät kerran on luotu tähän yhteyteen, on Jumala nähnyt hyväksi suojella sitä. Sen vuoksi meillä on kuudes käsky: Älä tee aviorikosta. Sen tarkoitus on suojella tätä Jumalan siunaamaa liittoa sekä ulkopuoliselta uhalta että suhteen osapuolten harha-askelilta. Kyse ei siis ole vain siitä, ettei puolisoaan saa pettää, vaan myös siitä, ettei saa pyrkiä hajottamaan toisten parisuhdetta.
Elokuvien, tv-sarjojen ja median kautta saamme usein kuulla romansseista, jotka ovat syntyneet toisen osapuolen ollessa naimisissa tai jos ei naimisissa, niin parisuhteessa kuitenkin. Näissä tarinoissa on sisäänrakennettuna ajatus siitä, että jokainen ihastus on ruokkimisen arvoinen. Ihastus tulkitaan siten, että sen kohteen täytyy olla omaa kumppania sopivampi tai parempi, ei kai ihastusta muuten syntyisi. Siksi olemassaoleva suhde uhrataan uuden huuman kokemiseksi.
Kuitenkaan huuma ei kestä loputtomasti. Pitkän parisuhteen aikana kumpikin osapuoli ehtii löytää monta uutta ihastusta ja toivottavasti myös ihastua omaan kumppaniinsa uudelleen. Ihastuminen on luonnollinen ja inhimillinen reaktio uusia asioita ja ihmisiä kohdattaessa. Se ei kuitenkaan tarkoita, että ihastuksen kohde olisi sen oikeampi tai parempi kumppani kuin ihminen, joka on kulkenut vierellä monta vuotta. Suhteen edetessä tunteet muuttuvat, ehkä vähemmän kiihkeiksi, mutta toisaalta vakaammiksi. Suhteen muuttuminen ei kuitenkaan tee siitä vähemmän arvokasta, eikä oikeuta hyppäämään uuden ihastuksen kelkkaan.
Jeesus opettaa avioliitosta näin:"Ettekö ole lukeneet, että Luoja alun perin teki ihmisen mieheksi ja naiseksi?" Ja hän jatkoi: "Sen tähden mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi.He eivät siis enää ole kaksi, he ovat yksi. Ja minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako." Matt.19:4-6
Avioliitto on tarkoitettu kestämään, myös niitä hetkiä, kun toisen naama ei miellytä tai tunteet näyttävät tyystin viilenneen. Inhimilliseen elämään toki kuuluu rikkinäisyys, myös perheiden ja avioliittojen rikkoutuminen. Niissä tilanteissa tarvitaan armoa, itseä ja toisia kohtaan. Tämä todellisuus ei kuitenkaan saisi lannistaa meitä niin, että luovumme elinikäisen liiton ihanteesta kokonaan.
"Ja mies sanoi:Tämä se on! Tämä on luu minun luustani ja liha minun lihastani." 1.Moos.2:23
PS. Ihastuttava maalaus!
ReplyDeletehei!
ReplyDeleteMinä tulkitsen asian niin, että jos Jumala loi mieheksi ja naiseksi, niin miksi hän myöhemmin heidät yhdeksi lihaksi laittaisi? Miksi ensin vastakohdat ja myöhemmin yksi? Minusta se on ristiriitaista.
Minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako, on asia, jota en koskaan ole ymmärtänyt. Miten Jumala on yhdistänyt? Eikös ihminen päätä avioliitosta, oli se vapaaehtoinen tai suvun päätös?
Ihannetilanne, jos aviolitto kestäisi, siis onnellisena koko eliniän, mutta niin monesti valinta on väärä. Monelle avioero on ollut hengen pelastus, kun väkivaltaisesta suhteesta on päässyt eroon jne...
Mielenkiintoisia ovat nämä avioliittojutut ja tulkinnat eri uskonnoissa, jos ne ovat sitä ateistienkin ajatusmaailmassa.
Ehkä siinä yhdeksi lihaksi tulemisessa on se juju, että vastakohdat täydentävät toisiaan. Tarkoitus on toimia yhdessä ja elää yhteydessä. Jumala on monesti paradoksaalinen, eikä hänen logiikkansa läheskään aina avaudu meidän järjellämme.
ReplyDeleteItse liitän nuo Jeesuksen sanat siihen, että avioliittoon vihkimisessä pyydetään parille Jumalan siunausta, eli siinä Jumala yhdistää. Puolison valintahan on tapahtunut jo sitä ennen. Toisaalta, ainakin omalla kohdallani luotan Jumalan johdatukseen myös tässä asiassa, hänellä kun on huomattavasti laajempi näkökulma asioihin kuin ihmisellä.
Joskus avioero on valitettavasti välttämätön vaihtoehto jommankumman turvallisuuden takaamiseksi. Nämä ovat nähdäkseni kuitenkin ääritapauksia, vaikka valitettavan yleisiä sellaisia. Useammin avioeron taustalla on muita syitä.
Ehkä olen idealisti, mutta haluan uskoa siihen, että vaikka puolisot etääntyisivät toisistaan, on myös lähentyminen ja uudelleen rakastuminen mahdollista. Jos arki vie mennessään niin, että toinen muuttuu vieraaksi, ei ihmekään, että parisuhde voi huonosti. Uskon kuitenkin, että kuoleman voittanut Jumala kykenee herättämään myös parisuhteen uuteen kukoistukseen.
Minä ihmettelen ja ihmettelemästä päästyä taas ihmettelen, miksi Raamattua tulkitaan niin monella tavalla.
ReplyDeleteJos Jumala yhdistää, siis vihkitilanteessa, niin miksi sitten avioerot vain lisääntyvät?
Valinnan liitosta ja erosta tekee kuitenkin ihminen. Jos Jumala yhdistää vihkitilanteessa niin eikö voi ajatella, että Jumala myös erottaa, eikä ihminen erota?
Uskon johdatukseen, jonkinlaiseen, mutta miksi Jumala johdattaa yhä useammin epäsopivat parit yhteen?
Eikö ihmisellä itsellään ole osuutta siihen millaista parisuhde on?
Kiva kun vastailet
Tähän väliin on nyt pakko sanoa, että mulla ei ole henkilökohtaisesti kokemusta avioliitosta, joten näkökulmani on siltä osin suppea.
ReplyDeleteNäkisin, että parisuhteissa vaikuttaa sama hajottava voima kuin ihmiselämässä muutenkin, synti. Se saa meitä ajattelemaan omaa etuamme ennen toisten etua ja varmasti myös vääristää tärkeysjärjestystämme.
Sanokaa, jos olette eri mieltä, mutta itse näkisin, ettei kyse ole välttämättä siitä, että väärät ihmiset ovat päätyneet yhteen, vaan siitä, että avioliittoon tai puolisoon kohdistuvat odotukset ovat epärealistiset.
Meitä ruokitaan niin monilla romanttisilla tarinoilla elokuvissa ja tv:ssä, että ajatus arkisesta rakkaudesta, joka välillä vaatii ankaraakin työtä, voi tuntua hyvin vieraalta.
Monesti myös muut asiat, kuten työ tai muu itsensä toteuttaminen ajavat perheen ja parisuhteen ohi, mikä rikkoo suhdetta. Siinä vaiheessa, kun ongelmia aletaan selvittää, ei ehkä enää ole voimia yrittää remontoida parisuhdetta kuntoon. Tai joissain tapauksissa suhde täytyisi ehkä purkaa perustuksiinsa ja rakentaa uudelleen.
Tiedän useita aviopareja, jotka ovat käyneet läpi vuosienkin kriisivaiheita, jolloin kumppani on tuntunut sietämättömältä. Asiat on kuitenkin selvitetty, kumppaniin on tutustuttu uudelleen ja parisuhde kukoistaa jälleen. Harvalla vain taitaa olla kestävyyttä ja tahtoa tehdä vuosien työ parisuhteen korjaamiseksi, varsinkin, jos tarjolla on tuore ihastus.
Itseäni on puhutellut paljon ajatus siitä, ettei avioliittoon vihkimisessä luvata rakastaa ja ihastella puolisoa kaikkina elämän päivinä. Siinä luvataan tahtoa rakastaa. Kyse on sitoutumisesta siihen, että välillä mennään läpi harmaan kiven, jotta päästäisiin lekottelemaan niityllä, joka on kiven takana.
Ajattelen avioliiton kestävyydestä, että joskus on paras ratkaisu jatkaa ja joskus paras ratkaisu on erota. Vaatii rohkeutta kummassakin tapauksessa.
ReplyDeleteIhminen on 24 tuntia vuorokaudessa itsensä kanssa, mutta kuinka paljon ihminen on puolisonsa, lastensa, anopin... kanssa? Minusta on luonnollista, että ihminen ajattelee ensin itseään. Hullulle tuntuu, jos eläisimme toissijaisesti omaa elämäämme ja ensisijaisesti jonkun toisen. Se, että ajattelee itseään ensin, ei sulje pois sitä etteikö voi ajatella myös toisen parasta.
Unelmat ja toiveet parisuhteesta, jotka jäävät toteutumatta voivat olla yksi syy. Mutta syitä, miksi menee huonosti on mielestäni niin paljon, ettei niitä voi yleistää mihinkään teemaan.
Pahoittelen pitkäksi venynyttä kommenttiani ja lievää päällekkäisyyttä Pikkupapin kommentin kanssa (huomasin vasta kirjoitettuani koko jutun), mutta pyrin seuraavalla pureutumaan tarkemmin Miinan ja Pikkupapin esille tuomiin näkökohtiin.
ReplyDelete”Minusta on luonnollista, että ihminen ajattelee ensin itseään. Hullulle tuntuu, jos eläisimme toissijaisesti omaa elämäämme ja ensisijaisesti jonkun toisen. Se, että ajattelee itseään ensin, ei sulje pois sitä etteikö voi ajatella myös toisen parasta.”
Tässä näyttäisi olevan taustalla ajattelu, että ihmisen omat mieltymykset määräävät sen, mikä on hänelle parasta.
Asiaa voi selventää erottelu negatiivisen ja positiivisen vapauskäsityksen välillä. Negatiivinen vapaus on vapautta jostakin. Positiivinen vapaus on vapautta johonkin.
Miinan näkemyksissä juuri negatiivinen käsitys vapaudesta näyttäisi tulevan enemmän esiin. Havainnollistan vähän ehkä karrikoiden tähän tyyliin:
”Minulla ja puolisollani menee nyt vähän huonosti. Minusta tuntuu, etten oikein saa tästä suhteesta sitä mitä haen. Minusta itse asiassa tuntuu, että eräs työkaverini voisi tarjota minulle sitä mitä haluan. Tämä nykyinen suhde sitoo siis minua. Hetkonen, en ole rehellinen itselleni jos jään tähän suhteeseen. Ja en ole rehellinen nykyiselle kumppanillenikaan, jos jään tähän, kun kuitenkin tunnen mitä tunnen. On siis molempien kannalta paras, että…”
Negatiivinen vapaus on siis ensisijaisesti vapautta toteuttaa itseä. Ja tämän pystyy, kuten edellä hahmottelemassani tarinanpätkässä, vääntämään myös näyttämään toisen ihmisen parhaalta.
Kristillisen uskon näkökulmasta kyse on ongelmallisesta ajattelusta. Uskon näkökulmasta katsoen ihmisen vapaus ei ole vapautta toteuttaa itseä. Näin on siksi, että uskon näkökulmasta katsoen ihmisen vapautta ei rajoita ulkoapäin tulleet ohjeet (esim. Jumalan tahto), vaan ihmisen vapautta rajoittaa ennen kaikkea ihmisen SYNTISYYS.
Syntisyydestä seuraa, että ihmisellä on mieltymyksiä (esim. koston himo), joiden toteuttaminen ei edistä ihmisen vapautta, vaan turmelee sitä. Näin ollen ihmisen vapautta edistää vapautuminen synnistä.
Vapaa ihminen on siten sellainen ihminen, jonka EI TARVITSE noudattaa kaikkia itsestä nousevia mieltymyksiä, kuten vaikka sitä, että työkaveri saa kihelmöimään, vaan voi oikeasti sitoutua.
(Tätä ajattelua voi tietenkin soveltaa myös lähimmäisenrakkauteen ihan yleensä. Simppeli esimerkki: ”Tiedän, että eräs lähimmäiseni (ei niin läheinen tuttu) kärsii yksinäisyydestä ja minä oikeasti voisin tehdä tänään jotain asialle. Toisaalta meidän tiivis kaveriporukka viettää iltaa pienellä porukalla ja…”)
Samalla kun kristillinen vapaus on vapautta synnin turmelevasta voimasta, se on vapautta johonkin – osallisuuteen Kolmiyhteisestä Jumalasta. Näin ollen kristillisestä vapaudesta voidaan todeta, että sen määrittelee se, mikä on hyvää ja totta, eli Jumala itse. Miinan näkemyksestä tuntuisi paistavan taustalta ajattelu, että vapauden määrittelee ihmisen oma kokemus.
Edellä kirjoittamani juttu kuulostaa varmaan aika käsitteelliseltä asioiden pyörittelyltä. Tarkoituksenani ei ole viestittää, että puolisoiden välisten ongelmien selvittely olisi luonteeltaan yhtä helppoa kuin tämmöisen loogisen ajattelurakennelman väsääminen näytölle. Se vaatii tietenkin kokonaisvaltaista ymmärtävää ja pastoraalista otetta ym. Halusin kuitenkin tuoda esille, miten erilaiset taustanäkemykset vaikuttavat meidän elämäämme.
Uskon, että kristillisen vapauskäsityksen sisäistäminen voi tarjota elämään paljon turvaa. ”He eivät siis enää ole kaksi, he ovat yksi. Ja minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako.” Mielestäni näihin lauseisiin voi jokainen avio-ongelmien kanssa painiva tukeutua ja todeta, että Jumala on aina liittomme säilymisen puolella. On siis oikeasti joku, joka haluaa kulkea meidän vierellämme ja tukea meitä kohti hyvinvoivaa avioliittoa. Mikäli luottaa tähän, voi todeta itselleen, että tämä on minun tieni kohti vapautta. Vapauttani ei välttämättä edistä se, että lähden tästä suhteesta.
Jos on totta, että on kyse Jumalan säätämästä avioliitosta, jossa kaksi ihmistä oikeasti yhdistyy, niin silloin toteamus ”Minusta on luonnollista, että ihminen ajattelee ensin itseään. Hullulle tuntuu, jos eläisimme toissijaisesti omaa elämäämme ja ensisijaisesti jonkun toisen.” kuulostaa kyllä menevän pahasti metsään. (tästä voisi vielä ehkä jatkaa jotain, mutta venyy liiaksi)
Huom. Tarkoituksenani ei ole ollut hyökätä miinan kimppuun tällä kirjoituksella, vaan tuoda esille rakentavaa kritiikkiä.
Vielä on kuitenkin sanottava, että varmastikaan kaikki avioerot eivät ole estettävissä. Kuten Miina huomautti, on myös varottava yleistämästä. Mielestäni kuitenkin negatiivinen käsitys vapaudesta on niin yleinen (kiitos varmaan useiden naistenlehtien), että se varmasti aiheuttaa huomattavan osan parisuhteiden purkautumisesta. Siitä tulee olemaan vakavat seuraukset yhteiskunnallemme.
Ja kuten Pikkupappi hyvin toi esille, parisuhteelle asetetaan meidän aikana aika suuria odotuksia. Tämä on varmasti yhtä merkittävä tekijä ongelmassa. Piispat olivat mielestäni niin oikeassa sanoessaan: ”Tavallinen elämä riittää.”
-S
Kenen etua tai kenen elämää ihminen ajattelee?
ReplyDeletePikkupapin kommentti "...synti. Se saa meitä ajattelemaan omaa etuamme ennen toisten etua ja varmasti myös vääristää tärkeysjärjestystämme."
Siihen vastasin: "Ihminen on 24 tuntia vuorokaudessa itsensä kanssa, mutta kuinka paljon ihminen on puolisonsa, lastensa, anopin... kanssa? Minusta on luonnollista, että ihminen ajattelee ensin itseään. Hullulle tuntuu, jos eläisimme toissijaisesti omaa elämäämme ja ensisijaisesti jonkun toisen. Se, että ajattelee itseään ensin, ei sulje pois sitä etteikö voi ajatella myös toisen parasta."
Anonyymi vastasi: "Tässä näyttäisi olevan taustalla ajattelu, että ihmisen omat mieltymykset määräävät sen, mikä on hänelle parasta." Häh? Kenen mieltymykset sen sitten määräävät mikä on minulle parasta?
Vastaan: Taustalla on ajatus, ihminen elää 24 tuntia itsensä kanssa eli on luonnollista, että ihminen ajattelee ensisijaisesti itseään, omaa parastaan, mutta se mahdollistaa ajattelun toisen parhaasta.
Kirjoitin: "Ajattelen avioliiton kestävyydestä, että joskus on paras ratkaisu jatkaa ja joskus paras ratkaisu on erota. Vaatii rohkeutta kummassakin tapauksessa."
Anonyymi kirjoitti oman esimerkin: ”Minulla ja puolisollani menee nyt vähän huonosti. ..... On siis molempien kannalta paras, että…”
ja vastasi siihen: "Negatiivinen vapaus on siis ensisijaisesti vapautta toteuttaa itseä. Ja tämän pystyy, kuten edellä hahmottelemassani tarinanpätkässä, vääntämään myös näyttämään toisen ihmisen parhaalta."
Minä ajattelin kommentissani vain avioparia ja jätin ajattelematta, josko toisella olisi toinen tai vaikka viisi uutta työpaikalla.
Vastaan edelleen, että mielestäni, joskus avioero on paras ratkaisu, joskus avioliitossa pysyminen on paras ratkaisu.
Minä näen asian niin, että on ahdistavaa ja kahlitsevaa elää avioliitossa vain siksi, että tulkitaan Raamatusta, että se on
Jumalan tahto. Raamatusta on niin paljon tulkintoja, että huh, huh.
Käsite "vapaus" olisi mielestäni ensin määriteltävä, jotta puhuisimme samasta asiasta.
Anonyymi kirjoittaa: "Vapaa ihminen on siten sellainen ihminen, jonka EI TARVITSE noudattaa kaikkia itsestä nousevia mieltymyksiä, kuten vaikka sitä, että työkaveri saa kihelmöimään, vaan voi oikeasti sitoutua."
Minä näen asian juuri päinvastoin, eli vapautta on kuunnella sitä minkä omassa sydämessään tuntee oikein olevan eikä niin kuin joku ulkopuolinen määrää. Vapautta on antaa kihelmöidä. Vapautta on itse päättää, vaihtaako kihelmöivään työkaveriin vai jatkaako oman puolison kanssa.
Kritiikki - mistä - mihin?! Minä koen anonyymin pitkän kommentin mielipiteenä.
-miina-
miina kirjoitti:
ReplyDelete”Anonyymi vastasi: "Tässä näyttäisi olevan taustalla ajattelu, että ihmisen omat mieltymykset määräävät sen, mikä on hänelle parasta." Häh? Kenen mieltymykset sen sitten määräävät mikä on minulle parasta?”
Vastaan: Kuten jo ensimmäisestä viestistäni kävi ilmi, Jumalan mieltymykset määräävät mikä on ihmiselle parasta. Synti estää ihmistä näkemästä, että Jumalan tahto on ihmiselle paras ja tuo hänelle mielekkäimmän elämän. Se siis estää ihmistä luottamasta Jumalan meille ilmoittamaan tahtoon.
miina kirjoitti:
”Minä ajattelin kommentissani vain avioparia ja jätin ajattelematta, josko toisella olisi toinen tai vaikka viisi uutta työpaikalla.”
Ok. Viestisi ei tosiaan sisältänyt sitä mitä omassa viestissäni toin esille, pahoittelen. Tarkoitukseni oli kuitenkin havainnollistaa, miten tietynlainen käsitys vapaudesta voi vaikuttaa ihmisen ajatteluun ja toimintaan esim. tällaisessa avioliitto kysymyksessä. Luulen, että kuvaamani skenaario on jokseenkin tyypillinen ihan tosielämästä.
miina kirjoitti:
”Vastaan edelleen, että mielestäni, joskus avioero on paras ratkaisu, joskus avioliitossa pysyminen on paras ratkaisu.”
Kuten itsekin totesin viestissäni, avioero voi olla joskus välttämätön ratkaisu. Luulen kuitenkin, että useissa tapauksissa se on pääosin seurausta kristillisen uskon ulkopuolelta nousevasta ajattelutavasta.
miina kirjoitti:
”Minä näen asian niin, että on ahdistavaa ja kahlitsevaa elää avioliitossa vain siksi, että tulkitaan Raamatusta, että se on
Jumalan tahto. Raamatusta on niin paljon tulkintoja, että huh, huh.”
Ensinnä tuohon tulkinta kysymykseen. Kristitty on se, joka uskoo Raamatun Jumalaan ja hänen Poikaansa. Siksi kristitty on kutsuttu jatkuvasti arvioimaan omia käsityksiään elämästä ja maailmasta Raamatun avulla. Kristitty tulkitsee Raamattua, kyllä. Mutta, kristityn on asennoiduttava Raamattuun siten, että sen on annettava etupäässä puhua hänelle itse ilman, että kristitty muodostaa etukäteen liian tarkkaa määritelmää siitä, mikä on siinä Jumalan sanaa ja mikä ei.
Käsitys avioliitosta Jumalan säätämänä ja käsitys siitä, että sitä pitää kunnioittaa, tulevat vahvasti julki Raamatusta. Näin kristityt ovat sen alusta pitäen nähneet. Näin opettavat kaikki kristilliset kirkot yhä tänään. Nähdäkseni on vähän ongelmallista tehdä tästä esittämäsi tulkinta ongelma.
Ja sitten, ahdistavuudesta. Kuten ensimmäisessä viestissäni toin ilmi, kristitty on kutsuttu tekemään Jumalan työtoverina työtä sen eteen, että hänen avioliittonsa voisi olla molemmille osapuolille elämää ravitseva juttu. Tarkoitus siis ei ole jäädä ahdistavalle tasolle, vaan edetä siitä kohti toimivaa suhdetta. Ja Jumala tietenkin tahtoo johdattaa pareja sitä kohti.
Pikkupappi kirjoitti tuntevansa ihmisiä, jotka ovat saaneet rakentaa liittonsa vaikeuksista uudelleen toimiviksi. Kai ymmärrät, että jos esim. ihmiset tällaisessa tilanteessa jo lähtökohtaisesti ajattelevat kuten sinä, niin kyllä siitä vaan seuraa enemmän hajonneita perheitä, vaikka juttu voitaisiin pitkämielisyydellä ja Jumalan kanssa kulkien pelastaa?
miina kirjoitti:
”Minä näen asian juuri päinvastoin, eli vapautta on kuunnella sitä minkä omassa sydämessään tuntee oikein olevan eikä niin kuin joku ulkopuolinen määrää. Vapautta on antaa kihelmöidä. Vapautta on itse päättää, vaihtaako kihelmöivään työkaveriin vai jatkaako oman puolison kanssa.
Mielestäni määrittelin oman käsitykseni vapaudesta aika selkeästi jo ensimmäisessä viestissäni.”
Tällä kommentilla käytännössä vahvistat sen mitä mainitsin ensimmäisessä viestissäni vapauskäsityksestäsi. (Ensimmäisen viestini käsitteet negatiivinen ja positiivinen vapaus saattoivat olla tämän keskustelun kannalta tarpeettomia määreitä ja aiheuttaa turhaa sekaannusta. Voimme nähdäkseni hahmottaa vapaus-käsitettä nyt ilman niitä.)
Eli, sinun mielestäsi ihminen itse määrittelee vapautensa. Minun mielestäni vapauden määrittelee se, mikä on hyvää ja oikein, eli ts. totuus määrittelee vapauden. Tietty, jos itse ajattelet postmodernisti, että jokainen itse muokkaa totuutensa (relativismi), niin onhan sinun mahdollista ajatella, että sinunkin vapauskäsityksen määrittelee totuus.
Minun mielestäni ihminen ei itse määrittele totuutta, vaan totuuden määrittelee ihmisen ulkopuolinen taho – Jumala. Tässä on nyt lyhykäisyydessään ero meidän ajatusmalliemme välillä.
Jos se jäi epäselväksi ensimmäisestä viestistäni, niin halusin kritisoida juuri vapauskäsitystäsi epäkristillisenä. Tosin, voihan olla, että et halunnutkaan esittää näkemystäsi mitenkään kristillisenä. Silloin kritiikilläni ei ollut kohdetta, joten se jää mielipiteeksi.
Tietty, oli siinä se kritiikki, että mielestäni näkemyksesi on yhteiskunnalle tuhoisa.
Jos vähän vielä tarkemmin valotan, mitä seurauksia sinun edustamasta vapauskäsityksestä voi mielestäni olla muussakin elämässä kuin avioliittokysymyksessä:
Jos mietitään vaikka lähimmäisen rakastamista, niin jos ihmisen omat mieltymykset määräävät, miten ihminen tulee vapaaksi, niin en usko, että kovinkaan helposti ihminen käytännön elämässä tahtoo asennoitua toisen asemaan. Otetaan ääriesimerkki: tyyppi on häädetty kämpästään ja joutunut kadulle. Tarjoaako ihminen hänelle auttavan kätensä?
Jos tuon auttavan ihmisen vapauden määrittelee hänen omat mieltymyksensä, niin luulenpa, että hän kokee kadulle joutuneen nuhruisen kaverin auttamisen ennemminkin kahlitsevan vapauttaan, kuin edistävän sitä. Seurauksen jokainen osaa päätellä.
Noh, jos taas ajatellaan, että tuo auttaja on kristitty, joka ymmärtää, että hänen vapautensa on Jumalassa ja edelleen lähimmäisessä. Eli, hän tietää, että lähimmäisen rakastaminen (=synnin vastakohta) on Jumalan tahdon mukaista, ja siten toteuttaa hänen vapauttaan. Näin ollen luulen, että tässä on kyseessä ensimmäiseen ”auttajaan” verrattuna potentiaalisempi auttaja.
En väitä, että kristityt (itseni mukaan lukien) osaisivat useinkaan asennoitua tällaiseen kysymykseen em. tavalla ja toimia sen mukaisesti. Eli kyllä kristittyäkin kiusaa ajatus siitä, että lähimmäinen voi rajoittaa elämää. Kuitenkin, sikäli kun kristitty osaa asennoitua aina enenevissä määrin elämässään tällä tavoin, tämä voi tuottaa hyviä asioita ennemmin kuin toisenlainen vapauskäsitys.
Jatketaan ihmeessä keskustelua.
-S
Yksi pieni kommentti; siis ensimmäinen ihmistä kuvaava toteamushan on juurikin se, että ihminen luotiin Jumalan kuvaksi. Ihminen luotiin ensin niin, että on ihminen ja Toinen eli Jumala.
ReplyDeleteTässä ei puhuta miehestä ja naisesta vaan ihmisestä. Voisi ajatella, että ihmiskunta yhdessä on Jumalan kuva - tai että mies ja nainen yhdessä ovat Jumalan kuva. Tämän kautta selittyy myös se, miksi mies ja nainen, kaksi erillistä, on tarkoitettu yhdeksi - sillä Jumalakin on yksi, niin mies ja nainen ovat yksi - ja Jumala on kolme, niin mies ja nainenkin ovat kolme (nimittäin mies, nainen ja heidän välisensä rakkaus - Pyhästä Hengestähän usein sanotaan, että Hän on Isän ja Pojan välinen rakkaus).
Vasta suhteessa Jumalaan voi ihminen toteuttaa myös suhdetta toiseen ihmiseen. Särkynyt jumalasuhde s.o. synti vaikuttaa koko elämään.
Silvanuksen ja Pikkupapin pohdintoihin liitten, luin juuri vähän aikaa sitten kirjan Villi ja vapaa (kirj. Eldredge, John). Jotain siitä.
ReplyDeleteKirja käsittelee pääasiassa miehuutta, mutta myös naiseutta.
Kirjoittaja toteaa luomisesta mieheksi ja naiseksi:
"Jumalalla ei ole ruumista, joten miehen ainutlaatuisuus ei voi olla fyysistä. Sukupuolen on yksinkertaisesti pakko olla sielun tasolla oleva asia, syvällä meidän olemuksessamme, siinä mikä meissä on ikuista. Jumala ei tehnyt sukupuoletonta ihmistä vaan hän teki miehen ja naisen, ja he olivat selvästi erilaisia. Toisin sanoen on olemassa maskuliininen sydän ja feminiininen sydän, jotka kumpikin omalla tavallaan heijastavat tai kuvastavat maailmassa Jumalan sydäntä."
Myöhemmin kirjoittaja esittää, että miehen sydän on luotu kuvastamaan Jumalan hurjaa, seikkailuista ja riskien otosta pitävää kesytöntä luonnetta.
Nainen on puolestaan luotu kuvastamaan sitä puolta Jumalassa, joka haluaa olla rakastettu, haluttu ja jonkun nro 1. "Eevassa henkilöityy Jumalan kauneus, salaperäisyys ja herkkä haavoittuvuus."
This said, kirjoittaja sanoo myös, että naisessakin on jotain kesytöntä, mutta se on naisellisuuden läpäisemää. Ja, että naisenkin tulee olla joskus hurja ja miehen hellä.
Lähinnä halusin tässä tuoda esiin tuon argumentin luomisesta ja siitä, että sukupuolisuus ei ole vain ruumiillista, vaan molemmille sydämille on annettu jokin tarkoitus. Uskon että tämä ajatus voi vapauttaa niin miehiä kuin naisia meidän ajassamme ymmärtämään mihin heidät on luotu.
Oma kokemukseni on, että miehistä aggressiivisuutta pidetään vähän pahana asiana meidän yhteiskunnassamme. Kirjan tuoma näkökulma, että miehinen aggressiivisuus on Jumalan hyvän luomistyön tulos, tuntui vapauttavalta (olen siis mies:). Se vain pitää valjastaa oikeaan tehtävään. Miehet osaavat käyttää aggressiivisuttaan väärin, esim. väkivaltaan, mutta se aggressiivisuuden liekki miehen sydämessä ei itsessään ole paha asia, koska se heijastaa itse Jumalan sydäntä.
Mielelläni kuulisin kommentteja näistä Eldredgen ajatuksista niin miehiltä kuin naisilta.
Suosittelen kyseistä kirjaa molemmille sukupuolille, ja erityisesti vielä poikien vanhemmille. Mukaansa tempaava, ei machoileva, nopealukuinen, suorasanainen, puhutteleva vaikka ei olisikaan kaikesta samaa mieltä...jne.
-S
Onpa mukavaa, että täällä on virinnyt keskustelua, kiitos aktiivisuudestanne.
ReplyDeleteYhdyn S:n näkemyksiin vapauskäsityksistä. Negatiivinen vapauskäsitys tulee esiin usein esimerkiksi keskusteltaessa uskonnonvapaudesta.
Silvanus: Kiitos tarkentavasta huomiostasi ja kauniista ihmisyyden kuvauksesta.
Kiinnostava tuo Eldredgen ajatus siitä, että sukupuolisuus on sidottu jo sieluun. En itse kyllä lähtisi tälle linjalle. Minusta pyhien kirjoitusten sana hän loi ihmisen omaksi kuvakseen, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät sekä myöskin Herramme sana ei taivaassa mennä naimisiin, nämä kummatkin mielestäni viittaavat siihen, että ihmisen sielu ei varsinaisessa mielessä ole sukupuolinen. (En tosin tällä tarkoita sitäkään, että taivaassa oltaisiin vain sieluja.)
ReplyDeleteMikä on Jumalan kuva siis ihmisessä? Luomisessa, minä sanon, että se on sielu, joka on järjellinen, niin kuin Jumalakin on järjellinen (Looginen isolla Ällällä). Synti, joka on järjettömyyttä, rikkoo suoraan tätä vastaan. Pojan inkarnaatio muuttaa tilannetta, sillä nyt meidän ruumiimmekin ovat "Jumalan kuvaa". Itse ajattelen, että ruumis on sukupuolinen ja että ihmisen kokonaisuus koostuu sielusta ja ruumiista, minkä vuoksi nimitämme koko persoonaa sukupuoliseksi. Sukupuolisuus ei nouse sielusta, vaan ruumiista nousevana vaikuttaa siellä, mutta on varsinaisesti ruumiin ominaisuus. (Käytän nyt samaa kieltä, kuin Kristuksen kahdesta luonnosta puhuttaessa; Hän ei ollut jumalallisen luontonsa puolesta kumpaakaan sukupuolta, sillä jumaluutensa puolesta hän oli sukupuolien luoja, mutta luotuun ihmislihaan tulleena hän oli mies, ja tämä mieheys on koko persoonan mieheyttä - vaikka hänen jumalalliselle luonnolleen emme osoitakaan varsinaisesti sukupuolta, persoonasta sanomme hänen olevan mies ja omaavan miehiset keinot.)
Pointtini on se, että kun Jumala luo ihmisen paitsi omaksi kuvakseen ja mieheksi ja naiseksi, niin se tarkoittaa sitä, että kukin ihminen on sielun "substanssilta", mikäli tällaista termiä voidaan käyttää, aivan samanlainen. Ei ole erityistä miessielua ja naissielua, vaan pelkästään ihmissielu. Ruumis on sukupuolinen.
Kiitos Silvanukselle edellisestä. Herätti pohtimaan asiaa tarkemmin.
ReplyDeleteEldredgen kirja ei muistaakseni puhu sielusta juuri muussa kohdin kuin tuossa jonka jo lainasin.
Kirjoittaja keskittyy enemmän puhumaan sydämestä. Siitä minkälaisia perimmäisiä haluja hänen mielestään miehen ja naisen sydämessä ominaislaatuisesti on. Mm.: mies janoaa seikkailua ja sitä että voi pelastaa naisen, nainen haluaa että hänet vedetään mukaan seikkailuun ja että hänen kauneutensa paljastuu...
Voisi siis ehkä pohtia vähän sitä, mitä "sydämellä" tarkoitetaan tarkemmin ottaen. Vai onko se vain yksinkertaisesti samaistettava sieluun?
Jos tuo Eldredgen ajatus kuulosti harhaiselta, niin älä Silvanus sen tähden jätä lukematta ko. kirjaa.
-S
anonyymin kommenttiin:
ReplyDelete"Luulen kuitenkin, että useissa tapauksissa se on pääosin seurausta kristillisen uskon ulkopuolelta nousevasta ajattelutavasta."
Minä jätän arvioimatta mistä avioerot pääosin johtuvat. Kerron vain mielipteeni saako erota vai ei?
Tiedän aviopareja, jotka ovat olleet eroamassa ja parhaaksi katsoneet jatkaa avioliittoa.
Olen edelleen sitä mieltä, että joskus avioero paras ratkaisu, joskus avioliiton jatkaminen.
Tulkinnasta: Julkisesti on jätettävä nimet mainitsematta, ketkä kristityt ovat sanoneet, että Raamattu sallii avioeron ja ketkä kristityt ovat eronneet. Tulkintaa Raamatusta löytyy, kun on avoin ne kuulemaan tai lukemaan.
"Kai ymmärrät, että jos esim. ihmiset tällaisessa tilanteessa jo lähtökohtaisesti ajattelevat kuten sinä, niin kyllä siitä vaan seuraa enemmän hajonneita perheitä, vaikka juttu voitaisiin pitkämielisyydellä ja Jumalan kanssa kulkien pelastaa?"
Miksi siitä seuraisi enemmän hajonneita perheitä? Entä ateisit tai he, jotka eivät Jumalaan usko?
"Minun mielestäni vapauden määrittelee se, mikä on hyvää ja oikein, eli ts. totuus määrittelee vapauden."
Minun mielestäni vapaus, totuus ja hyvyys ovat eri käsitteitä, itsenäisiä käsitteitä.
"tyyppi on häädetty kämpästään ja joutunut kadulle. Tarjoaako ihminen hänelle auttavan kätensä?"
"Jos mietitään vaikka lähimmäisen rakastamista, niin jos ihmisen omat mieltymykset määräävät, miten ihminen tulee vapaaksi, niin en usko, että kovinkaan helposti ihminen käytännön elämässä tahtoo asennoitua toisen asemaan."
Minun mielestäni lähimmäisen rakkaus ja vapaus ovat eri asioita ja toisistaan riippumattomia.
Olen ollut raskaana ja häädettynä kadulle eli asunnoton. Ketkä tarjosivat minulle silloin yöpaikan ja apua? Entä ystävälleni vastaavassa tilanteessa? Arvaa.
Tiedätkö kuinka moni minulle aiemmin tuntematon ihminen on yönsä kodissani viettänyt? Lähimmäisen rakkautta, joka rajoittaa vapauttani.
Pari vuotta kuskasin iäkkään sukulaiseni pyykit muovikassissa kahdella julkisella kotiini pestäväväksi, siltin ja palautin puhtaana. Lopetin siinä vaiheessa kun jouduin jalkaleikkauksen takia kotiarestiin niin pitkäksi aikaa, että joku muu ratkaisu omaiseni pyykkihuoltoon oli keksittävä. (jos joku tulkitsee, oma kehu haisee, vapaasti saa sen tehdä)
Minun mielestäni ihmisen tulee itse määrätellä auttamisen rajat, jotta pysyy auttamiskuntoisena eikä romahda itse autettavaksi.
Tunnen pappeja ja olen käynyt papin luona juttelemassa. Tunnen lähetystyöntekijöitä ja uskovaisia. Osaa heistä kunnioitan suuresti, mutta joukkoon mahtuu myös heitä, joilla olisi paljon anteeksipyydettävää lähimmäisiltään. Minä näen ihmisen, kohtaan ihmisiä, olkoon kristitty tai ateisti tai jotain muuta.
Mitä Raamattu sanoo, saako kihlapari, joka asuu eri osoitteissa erota? Entä AVOparit? Entä homo- tai lesboparit, joiden liitto on rekisteröity?
Anonyymi kirjoittaa: "Tietty, oli siinä se kritiikki, että mielestäni näkemyksesi on yhteiskunnalle tuhoisa."
Pyydän, että vastaat tuohon kommenttiin kertoen konkreettisia esimerkkejä, millä tavoin näkemykseni yhteiskuntaa tuhoaa. kiitos etukäteen.
Muutama sana avioliitosta ja synnistä
ReplyDeletePyhät kirjoitukset eivät tunne sellaista vakinaista elämänmuotoa kuin avo"liitto" (oxymoron!) tai rekisteröity parisuhde, eikä anna lupaa seksuaalisuuden toteuttamiseen tällaisissa suhteissa. Seksuaalisuus on tarkoitettu vain ja ainoastaan avioliittoon, joka on miehen ja naisen välinen. Kaikki avioliiton ulkopuoliset seksuaaliaktit ovat syntiä - joskus myös osa avioliiton sisäisistäkin.
Luen kohtaa Matt.19:9 niin, että todellakin avioero yhdistettynä uudelleenavioitumiseen on kiellettyä. (Matt.5:32 kyllä kieltää avioeron myös mieheltä, koska näin tehden mies ajaa vaimonsa uudelleen avioitumiseen ja täten syntiin.) Näkisin, että avioero ei sinänsä ole ongelma. Varsinainen ongelma on uudelleenavioituminen ja tuon uuden avioliiton avioelämä - sillä Jumalan silmissä puoliso kuuluu ensimmäiselle puolisolleen.
Aviopuolison kuolema tietenkin vapauttaa avioliitosta laillisella tavalla, t.s. voi uudelleenavioitua, koska avioliitto kestää jomman kumman puolison kuolemaan - ja vain kuolemaan - asti.
Minä olen joutunut miettimään tämän uskottomuusasian aivan henkilökohtaisella tasolla, kun ex-mieheni petti luottamukseni. Koska en ole uskonnollinen, synti-aspekti on minulle aivan sivuseikka ja moraalikysymyksenä minulle pääasiaksi nousee luottamus ja sen menettäminen.
ReplyDeleteJos tekee aviorikoksen, on oltava valmis kestämään sen seuraukset eli kun kaikki vanha pyyhkiytyy pois, uuden olisi siis syytä olla parempi kuin vanha. Harmittavan moni ei kykene ajattelemaan ja näkemään seurauksia ennen kuin on liian myöhäistä.
Tuli mieleeni eräs tapaus, jonka luin jostain lehdestä. Toinen nainen astui kuvioihin ja tuli ero. Yksin jäänyt ex-vaimo oli katkera, ikinä en anna anteeksi sille naiselle, joka rikkoi avioliittoni. Miehelle ei ollut katkera vaan syyllisenä piti naista. Hän tapasi uuden miehen, johon rakastui. Mies oli naimisissa. Mies erosi ja he avioituivat. Siinä vaiheessa nainen antoi toiselle naiselle anteeksi koska ymmärsi, ei se toinen nainen rikkonut heidän avioliittoa, vaan he yksilöinä ja yhdessä.
ReplyDeleteNaimisissa oleva ystäväni rakastui toiseen. Hän yritti, pyysi jatkaa avioliittoa ja oli valmis hakemaan apua. Toinen osapuoli sanoi, ei. Ystäväni avioitui toisen kanssa. Toinen on vapaa, viimeksi kun hänestä kuulin. Mutta, ystäväni ex on edelleen ystävä exänsä ja myös hänen uuden puolison kanssa.
Voisin kertoa näitä tuttavapiiristä useita.
Joskus avioero on paras ratkaisu, jokus avioliiton jatkaminen. Avioliitot ovat yksilöllisiä, siksi myös ratkaisut ovat yksilöllisiä.
M&M tekevät kumpaakin, avioituvat ja eroavat vuorotellen. Kumpi vaihe nyt on menossa?
-m-
Viihteellä on minusta aikamoinen vastuu siinä, että se on saanut monet ihmiset tosiaan ajattelemaan että rakastuminen (ihastuminen) on aina joku yliluonnollinen merkki siitä, että ihmiset kuuluvat yhteen ja oikeuttaa rikkomaan aikaisemmat lupaukset.
ReplyDeleteKuinka usein kukaan enää uskaltaisi ehdottaa, että jos naimisissa oleva ihastuu, paras ratkaisu oman ja puolison kannalta on olla yhtään ruokkimatta ihastusta, katkaista kaikki kanssakäyminen ihastuksen kohteen kanssa ja odottaa tunteiden jäähtymistä. Ruokkimaton ihastus kuolee ajan kanssa. Sitten voikin taas omistautua rakastamaan puolisoaan arjessa. Rakkaus kun ei ole oman tunne-elämän pilvilinnoja ja omien unelmien perässä juoksemista vaan pyyteetöntä toisen ihmisen rakastamista. Siinä voi löytyä aidompi ja kestävämpi ilo ja onni. (sanon yli 20 vuoden kokemuksella)
miinalle:
ReplyDeletemiina kirjoitti:
”Minä jätän arvioimatta mistä avioerot pääosin johtuvat. Kerron vain mielipteeni saako erota vai
ei?”
Ok, selvä. Minä taas olen pyrkinyt kirjoituksillani kartoittamaan vähän laajempia linjoja. Nähdäkseni tarkasteltavissa oleva kysymys on sellainen, että asennoituminen tyyliin pelkkä ”ei” tai ”joo” ei tee oikeutta elämälle, sillä nämä asiat linkittyvät isompiin kokonaisuuksiin. Itse olen pyrkinyt havainnollistamaan miten se linkittyy kysymykseen ihmisen todellisesta (kristillisestä) vapaudesta ja siitä näkökulmasta koko elämään.
En tiedä olenko väärässä, mutta tunnut suhtautuvan Raamattuun vähän pelkistetysti tyyliin ”ei” tai ”kyllä”. Raamattu voi antaa enemmän kuin vain ei tai kyllä. Kyseinen suhteutuminen Raamattuun ei tee oikeutta sille kirjana, sillä Raamatun tekstin taso muodostaa kokonaisen merkitysten maailman, jota vasten voi peilata omia näkemyksiään elämästä kokonaisuutena. Sitä olen yrittänyt toteuttaa käytännössä tämän avioliitto kysymyksen kohdalla.
Kun antaa itselleen luvan ymmärtää Raamattua näin, kykenee pääsemään pidemmälle kuin ”Tulkintaa Raamatusta löytyy, kun on avoin ne kuulemaan tai lukemaan.” Ei siis tarvitse jäädä sille tasolle, että on pelkkiä tulkintoja, vaan oppii itsekin arvioimaan ja kyseenalaistamaan nykyisiä maailmankatsomuksia Raamatun valossa. Tarkoitan, että ei ajattele vain niin, että arvioin Raamattua nykyisen yhteiskunnassa yleisesti vaikuttavan maailmankatsomuksen pohjalta, vaan myös vastavuoroisesti toisin päin.
Jutuistasi tulee sellainen kuva, että et ole ajatellut Raamatusta mainitsemaani tapaan ollenkaan. Perustelen tätä sillä, että sinulle tuntuu olevan täysin vieraita sellaiset Raamatun läpi kulkevat suuret teemat kuin ajatus synnistä, tai siitä että jos Jumala kerran on ihmisen luonut, niin Hänen tahtonsa on ihmiselle parasta.
En taida nyt enempää kirjoittaa tuosta Raamattu kysymyksestä. Eipähän rönsyile liiaksi.
miina:
” Miksi siitä seuraisi enemmän hajonneita perheitä?”
Mielestäni olen tämän asian aika selkeästi jo ilmaissut. Jos ihminen ajattelee, että hänen on seurattava pelkästään mieltymyksiään, koska muuten jokin rajoittaa hänen elämäänsä, niin ei sellainen ihminen nyt vaan jaksa niin hyvin motivoitua pitämään perhettä kasassa, kuin sellainen joka ajattelee, että voi edistää hänen vapauttaan jäädä rakentamaan rikkoinaista suhdetta kuntoon.
Ja tässä on syy miksi katson näkemyksesi olevan yhteiskunnallemme haitallinen. Mitä enemmän hajonneita perheitä, sitä enemmän lapsia ilman toista vanhempaa, ja sitä huonompi juttu yhteiskunnan kannalta. Piste. Varmaan kässäsit.
”Entä ateisit tai he, jotka eivät Jumalaan usko?”
Mihin tähtäät tällä? Mielestäni ateistikin pystyy asennoitumaan siten, että mieluummin yrittää korjata suhteen kuin lähteä siitä saman tien. Ateistisesta maailmankatsomuksesta katsoen esiintuomaani vapauskäsitystä ei varmaankaan kuitenkaan ole niin helppo perustella, eli oikeuttaa. Tämän vuoksi saattaa olla, että ateistille on helpompaa ajatella siten, että ihmisen mieltymykset määrittävät vapauden. Taas tarkennan, että kristitytkään eivät välttämättä osaa asennoitua kristillisen vapauskäsityksen mukaisesti.
miina:
”Minun mielestäni vapaus, totuus ja hyvyys ovat eri käsitteitä, itsenäisiä käsitteitä.”
Käsitteillä on kielessä oma spesifi kohteensa joo, mutta et kai tällä tarkoita, että esim. vapaudella ja totuudella ei ole kerrassaan mitään tekemistä toistensa kanssa? Kai niillä nyt mielestäsi ainakin sen verran on, että voit sanoa jonkin käsityksen vapaudesta olevan mielestäsi oikea ja toisen väärä?
”Minun mielestäni lähimmäisen rakkaus ja vapaus ovat eri asioita ja toisistaan riippumattomia.”
Tässä taitaa nyt tosiaan olla jokin ero meidän välillämme. Kuulostaa siltä, kuin ajattelisit vapauden jotenkin todella kapealla tavalla, ainakin verrattuna siihen miten sen itse ymmärrän..
Minulle se on koko elämän kaikkeutta jäsentävä juttu. Kyllä tuosta lauseestasi nyt vaan sen johtopäätöksen voi vetää, että silloin kun rakastat lähimmäistäsi (mitä se sitten käytännössä onkin), niin sillä hetkellä et ole mielestäsi vapaa. Näin ollen olet jonkin voiman vaikutuspiirissä.
Voisiko vapautta luonnehtia vaikka sanomalla, että se on merkityksellistä elämää, tai täyttä elämää. (Viimeisin ilmaisu saattaa ehkä herättää helposti vääriäkin assosiaatioita.)
Wikipedian mukaan vapaus käsitteen sisällöstä ei ole useinkaan yksimielisyyttä.
Tässä taitaa nyt tulla osoitetuksi, että on turha etsiä sellaista yleistä vapauskäsitettä, jonka kaikki ihmiset maailmankatsomuksesta riippumatta tunnistavat ja tietävät mistä puhutaan. Jos joku muu osaisi kommentoida tarkemmin tätä ongelmaa tai ”mahdollisimman yleistä vapauskäsitettä”, niin kuulisin mieluusti.
”Olen ollut raskaana ja häädettynä kadulle eli asunnoton. Ketkä tarjosivat minulle silloin yöpaikan ja apua? Entä ystävälleni vastaavassa tilanteessa? Arvaa.”
En todellakaan osaa arvata, mutta olen oikeasti iloinen että olet saanut apua joltakin kyseisessä tilanteessa.
miina:
”Tiedätkö kuinka moni minulle aiemmin tuntematon ihminen on yönsä kodissani viettänyt?”
En todellakaan tiedä. Jos olet auttanut ihmisiä pois kadulta, niin se on arvostettavaa.
”Pari vuotta kuskasin iäkkään sukulaiseni pyykit muovikassissa kahdella julkisella kotiini pestäväväksi.”
Kuulostaa oikeasti todella hienolta. Mielestäni nyt ei oma kehusi haise.
Elämästäsi saa kyllä sellaisen kuvan, että saattaa olla, että ainakin joissakin asioissa asennoidut juuri kristillisen vapauden mukaisesti. Tuo käsityksesi avioliitosta on vaan sen kaltainen, että siinä se ei kyllä näy.
” Minun mielestäni ihmisen tulee itse määrätellä auttamisen rajat, jotta pysyy auttamiskuntoisena eikä romahda itse autettavaksi.”
Olen samaa mieltä, että jokaisen kuuluu toimia voimiensa mukaan. Olen kuitenkin yhä myös sitä mieltä, että jos ihminen ajattelee vapautensa määrittyvän hänen mieltymystensä mukaan, niin tuskin kovin moni alkaa käyttää voimiaan laisinkaan auttaakseen esim. tuntemattomia.
Vapaus mistä minä puhun, on myös sitä, että ei tosiaankaan uuvu niin, että joutuu itse autettavaksi. Ehkä tämä taas selvensi mitä haen vapaudella.
Tuli aika pitkä kommentti tästä, mutta vielä kerran valotan mistä vapaudessa on kyse.
Koululuokka esimerkki materiaalisella tasolla:
Ollakseen täysin vapaa rajoittavista voimista ihmisen tulee mennä killumaan avaruuteen pois maanvetovoiman ulottuvilta.
Kysymys: onko tuo ihminen oikeasti vapaa killueassaan ja räpiköidessään painottamassa tilassa?
Vastaus: vapaus on vapautta vain rajoissa. Got it?
Raamatun mukaan homo- ja lesboparien tulee erota.
Komppaan Muukala’a.
-S
Saako avioerota? Kyllä vai ei. Kaksi vaihtoehtoa. Minun miestäni saa erota.
ReplyDeleteJoskus avioero on paras ratkaisu, joskus avioliiton jatkaminen.
Mikä olisi kolmas vaihtoehto? Erota ja asua avoliitossa. Sitäkin jotkut tekevät. Olla avioliitossa ja asua erillään. Sitäkin ihmiset tekevät.
Minun mielestäni ihmisen elämää ja vapautta rajoittaa se, että joutuu jatkamaan avioliittoa vain siksi, että Raamatussa sanotaan niin. Osa kristityistä tulkitsee Raamatun sallivan avioeron.
Tilastoja en tiedä, kuinka moni eroaa yhtä kepeästi kuin muutamat julkkikset. MUTTA: Avioero on yleensä asia, jota mietitään kauan ja se harvoin syntyy hetken mielijohteesta. Ihmiset kestävät jopa 20 vuotta väkivaltaa eroamatta. Kuinka moni jatkaa avioliittoa "lasten tähden" ja lapset joutuvat näkemään onnettoman avioliiton mallin, näkemään ja kokemaan väkivaltaa, hoitamaan alkoholisoitunutta isää tai äitiä jne.
Tuttavani on naimisissa, mutta asuu erillään puolisostaan. Heillä oli asumiserotessa pieni lapsi, joka jäi ystäväni hoitoon. Aikaa nyt yli 20v.
Salliiko Raamattu avioparien asua erillään?
Salliiko Raamattu avioparin asuvan avoliitossa uuden kumppanin kanssa? Silloinhan ei ole avioerottu?
"Ja tässä on syy miksi katson näkemyksesi olevan yhteiskunnallemme haitallinen. Mitä enemmän hajonneita perheitä, sitä enemmän lapsia ilman toista vanhempaa, ja sitä huonompi juttu yhteiskunnan kannalta. Piste. Varmaan kässäsit."
Miten minun näkemys voi olla yhteiskunnalle haitallinen? Onko myös ajatukseni yhteiskunnalle haitallisia? Miten minä perheitä hajotan ja lapsia jätän ilman toista vanhempaa? Monta perhettä näkemykselläni olen hajoittanut?Miten se on yhteiskunnan kannalta huono juttu, jos on ilman toista vanhempaa?
Kuinka moni lapsi jää avioerossa vaille toista vanhempaa? Harvoin toinen tai molemmat vanhemmat kuolevat avioerotessa. Lapset kokevat asiat yksilöllisesti. Avioero voi olla lapselle raskasta, mutta se voi olla lapselle myös helpotus.
Minun mielestäni ihmisen mieltymykset eivät ole sama asia kuin vapaus. Vapaa ihminen kuuntelee sydäntään ja järkeään eikä tee kuten Raamatussa sanotaan tai suku käskee tai miellyttääkseen Jumalaa tai ihmisiä.
En asennoidu kristillisen vapauden mukaisesti, koska en Jumalaan usko. Jos sinä (anonyymi)olet sitä mieltä, että asennoidun osittain kristillisen vapauden mukaisesti, niin minun näkemykseni mukaan sinä olet vapaa tai sitten et. Jos mielipiteesi on omasi, olet vapaa, jos mielipiteesi on Raamatusta, et ole vapaa.
Autan ihmisiä, vaikka se rajoittaa elämääni ja vapauttani. Sukulaiseni pyykkihuolto rajoitti elämääni, etenkin silloin kun työvuoroista johtuen en päässyt pyykkiä palauttamaan tarpeeksi nopeasti ja sukulaiseni luuli minun varastaneen hänen pyykit. MUTTA, minulla oli vapaus valita, autanko häntä vai. Autoin lähimmäisen rakkaudesta, en Raamatun kehoituksesta. Minulla on edelleen vapaus valita ketä autan ja miten.
Auttaminen ja lähimmäisen rakkaus ovat minun mielestäni kaksi eri käsitettä. Lähimmäistään voi rakastaa ilman, että häntä auttaa.
"Kyllä tuosta lauseestasi nyt vaan sen johtopäätöksen voi vetää, että silloin kun rakastat lähimmäistäsi (mitä se sitten käytännössä onkin), niin sillä hetkellä et ole mielestäsi vapaa. Näin ollen olet jonkin voiman vaikutuspiirissä."
Ai minkä vaikutuspiirissä? Olen vapaa rakastamaan lähimmäistäni ja vapaa olemaan rakastamatta lähimmäistäni. Vapaus ja lähimmäisen rakkaus ovat minun mielestäni kaksi eria asiaa.
Kun itse olen apua tarvinnut, suurin osa auttajia on ollut ateisteja ja (tapa)ortodokseja. Yksi luterilainen pappi.
"Olen kuitenkin yhä myös sitä mieltä, että jos ihminen ajattelee vapautensa määrittyvän hänen mieltymystensä mukaan, niin tuskin kovin moni alkaa käyttää voimiaan laisinkaan auttaakseen esim. tuntemattomia."
Tarkoitatko todella, että ihminen on vapaa kun hän auttaa lähimmäisiä, koska Raamattu niin sanoo. Minun mielestäni ihminen on silloin kaikkea muuta vapaa.
Kieltämättä anonyymin kommenteista tulee sellainen olo, että vain kristityt ovat vapaita, hyviä, lähimmäistään rakastavia ihmisiä. Minä näen ihmiset ihmisinä ja autan heitä silloin kun siihen on aikaa ja voimia, oli ihminen helluntailainen, ateisti, Jehovan todistaja tai joku. Minusta se on vapautta, minä päätän.
Alkuperäiseen: Olen edelleen sitä mieltä, että joskus avioero on paras ratkaisu, joskus avioliiton jatkaminen.
Entäs jos helluntailainen avioeroaa ja solmii uuden avioliiton, niin onko sitten vapaa avioeroamaan uudestaan ja uudestaan. Yhdistääkö Jumala vain yhteen avioliittoon?
mina
Kommentoin nyt vielä sen verran, että käsittääkseni kristilliseen ajatukseen lähimmäisenrakkaudesta sisältyy myös käytännön ulottuvuus. Rakkaus ilman tekoja on lähinnä sanahelinää.
ReplyDeleteVaikka Raamatussa kehotetaan tinkimään omastaan toisten hyväksi, ei siellä kuitenkaan neuvota itsetuhoisuuteen. Jos siis jokin ihmissuhde, aviosuhde tai muu, on tuhoisa, ei siihen pidä jäädä. Toista ihmistä tai hänen käytöstään ei voi väkisin muuttaa. Omalta osaltaan voi ja pitääkin yrittää rakentaa suhdetta paremmaksi, mutta usein se ei riitä, jos toinen osapuoli ei ole valmis samaan. Itseään ei siis pidä uhrata toisen mielivaltaisuudelle.
Uskon, että Jumala siunaa myös avioliittoja, jotka eivät ole osapuolten ensimmäisiä, sillä Jumalan hyvyydessä ei ole kiintiötä, joka jossain vaiheessa hupenisi loppuun kunkin ihmisen kohdalla. En kuitenkaan usko, että avioero sinällään on Jumalan tahto, vaikka se joissain tilanteissa on parempi ratkaisu kuin tuhoavan suhteen jatkaminen.
Vapaudesta vielä sen verran, että Raamattu ei mielestäni rajoita ihmisen vapautta, enkä itse koe sitä kahlitsevana, vaikka pyrinkin sen ohjeita elämässäni noudattamaan.
Pikemmin juuri Raamatun sana ja sen sisältämät Jumalan lupaukset tuovat todellisen vapauden. Itse en ainakaan tiedä suurempaa vapautta kuin sen, että kuolema on voitettu ja että minua rakastetaan rakkaudella, joka kantaa yli kuoleman. Vapauttavinta siinä on, ettei tuo rakkaus perustu ihmisen osaamiseen, suorituksiin tai ominaisuuksiin, vaan Jumalan täydellisen ehdottomaan rakkauteen.
Tämä ei taida oikein aidosti edetä mihinkään tämä keskusteluni miinan kanssa.
ReplyDeleteVoi olla että syytä on minussakin. Keskustelu kirjoittamalla on haasteellinen laji. Voi olla, etten ole osannut keskustelun kuluessa tarpeeksi selkeästi nähdä miten miina todella ajattelee, tai mitä haluaa sanoa. Saattaa siten olla, että omat juttunikin ovat jossain kohdin ampuneet ohi maalin. Pahoittelen jos niin. Kasvotusten keskustelemalla pääsisimme varmaan pidemmälle. Noh, tulipa tässä hyvää harjoitusta vastaisuuden varalle.
Vastaan tässä nyt vielä lyhyesti joihinkin keskeisiin kommentteihin miinan edellisestä viestistä, mutta sitten varmaan lopetan.
”…vain siksi, että Raamatussa sanotaan niin.”
Olen yrittänyt tuoda esiin, että miksi jokin mitä Raamatussa sanotaan, voi olla seuraamisen arvoista. Lyhyesti: jos jokin oikeasti on Jumalan tahto ihmistä kohtaan, se on silloin ihmisen parhaaksi. Tämä kysyy luottamusta ihmiseltä. Luottamus syntyy Jumalan armosta.
”Avioero on yleensä asia, jota mietitään kauan…”
Varmasti näin. Uskon kuitenkin myös, että vapauskäsitys jota olen yrittänyt tuoda esille, voisi tarjota tämmöisillekin tapauksille uusia näkökulmia asiaan tuon prosessin aikana ja näkökulmia yleensä koko elämään. Silloin koko elämänkatsomus ja kumppanin paikka siinä saattaisi avautua uudella tavalla. Ehkä muutama erokin jäisi toteutumatta.
”Miten minun näkemys voi olla yhteiskunnalle haitallinen?”
Tarkoitin vain, että lapselle on parasta, että hänellä on koko lapsuutensa ajan molemmat vanhemmat. Kotona opitaan elämän perusjutut. Siitä hyötyy koko yhteiskunta. Pyydän anteeksi, että olen käyttänyt näkemyksistäsi määritteitä esim. ”tuhoisa”. Olisin voinut valita sanani paremmin, jolloin en olisi nostattanut pulssiasi tarpeettomasti.
”Vapaa ihminen kuuntelee sydäntään ja järkeään eikä tee kuten Raamatussa sanotaan tai suku käskee tai miellyttääkseen Jumalaa tai ihmisiä.”
Tarkoittamani vapaus on sellaista, että ihminen ilosta ja vapaasti koko sydämestään yhtyy Jumalan tahtoon, ts. se on rakkautta. Se ei siis ole toteutuessaan sellaista, että väkisin noudattaa Raamatun sanaa.
”…jos mielipiteesi on Raamatusta, et ole vapaa.”
Olen tutkaillut kristillistä käsitystä vapaudesta Raamatun valossa, ja huomannut, että se on todellista vapautta. Olen siis alkanut luottaa sydämessäni ajatukseen kristillisestä vapaudesta. Keskity sanaan ’luottaa’.
”minulla oli vapaus valita, autanko häntä vai.”
Kristityilläkin on aina vapaus valita, ketä auttaa tai mitä muutakaan tekee. Todellinen vapaus on kuitenkin enemmän kuin vain valinnan vapautta.
Harmi kun en osaa tarkemmin selittää, miten laajasta asiasta vapaudessa mielestäni on kyse. Hmm…Se vapaus mistä minä olen halunnut puhua, on ennen kaikkea vapautta elämää turmelevasta voimasta – kristillisesti puhuen synnin voimasta.
Minun pitäisi nyt osata selittää mitä synti on, jotta voisit päästä jyvälle, mitä minä haen vapaudella. Sanotaan nyt sitten vaikka näin, että synti on se voima, joka saa ihmisen esim. kadehtimaan, halveksimaan muita ihmisiä, tavoittelemaan omaa etuaan muiden kustannuksella, ahnehtimaan…kyynistymään…estää nauttimasta Jumalan lahjoista. Synti on rakkaudettomuutta.
Vapaus mistä puhun, on vapautta tuosta kaikesta. Joh. 8:34 ”Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti: jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja.”
Synti siis orjuuttaa ihmistä. Jumalan armon ansiosta ihminen voi vapautua synnin orjuudesta.
Sinun jutuistasi saa käsityksen, että vapaus on sinulle pelkkää valinnan vapautta. Toivottavasti ymmärsit tuosta, että mitä yritän hakea vapaudella. Koska synti on rakkaudettomuutta, ja vapaus on vapautta synnistä, niin vapaus on siis rakkautta. Ei siis näin: ” Vapaus ja lähimmäisen rakkaus ovat minun mielestäni kaksi eria asiaa.”
”Lähimmäistään voi rakastaa ilman, että häntä auttaa.”
Matt 7: 12 "Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille. Tässä on laki ja profeetat.”
Jeesus siis neuvoo ihan käytännön toimiin suhteessa lähimmäiseen.
”Tarkoitatko todella, että ihminen on vapaa kun hän auttaa lähimmäisiä, koska Raamattu niin sanoo. Minun mielestäni ihminen on silloin kaikkea muuta vapaa.”
Kuten edellä olen tuonut esille, tarkoitan juuri, että silloin ihminen on vapaa, kun hän sydämestään rakastaa lähimmäistään. Silloin hän ei toimi vain siksi, koska Raamattu niin sanoo, vaan toimiessaan hän käytännössä toteuttaa vapauttaan. Tähdennän vielä kerran: kun ihminen on vapaa, hän vapaasta tahdostaan rakastaa lähimmäistä ihan käytännössä. Ei siksi, että Raamatussa nyt vaan satutaan sanomaan niin.
Nähdäkseni olen nyt sanonut kaiken oleellisen kristillisestä vapaudesta. Se on ollut kirjoitusteni pääasiallinen tarkoitus. Toivon että sait tästä edes jotain.
Hyvää ja siunattua jatkoa miina.
-S
Pelkkä kysymyksenasettelu "Salliiko Raamattu avioeron, kyllä vai ei?" on väärä kysymys, sillä pyhät kirjoitukset eivät ole näin yksiselitteisiä. Mutta jos tuohon välttämättä vastauksen haluaa, on vastaus ilman muuta EI. Ainut poikkeus on haureus, t.s. pettäminen, joka on luvallinen ja laillinen syy avioeroon. P. Paavali tulkitsee haureuden olevan nimenomaan omaa ruumista vastaan tehty synti, minkä vuoksi se on niin vakava. Itse tulkitsen, että samoin parisuhdeväkivalta on omaa ruumista vastaan tehty synti. (Kaikki perustuu sille, että "he ovat yksi liha".) Näin, että parisuhdeväkivalta näin ollen on myös avioeroon oikeuttava syy.
ReplyDeleteAvioeron laillisilla syillä tarkoitan sellaisia syitä, jotka antavat mahdollisuuden mennä uudelleen naimisiin. Avioero ilman seurannutta naimisiinmenoa ei ole niin suuri ongelma - joskin sekin hieman. Puolestaan seksi laillisen avioliiton ulkopuolella on aina synti.
Silvanus kirjoitti:
ReplyDelete"Itse tulkitsen, että samoin parisuhdeväkivalta on omaa ruumista vastaan tehty synti. (Kaikki perustuu sille, että "he ovat yksi liha".)"
Tämä on hieno huomio! Mielestäni kirkossa pitäisikin enemmän tuoda esille juuri tätä, että jos jollain tavoin rikkoo puolisoaan kohtaan, rikkoo samalla aina itseään kohtaan.
Tämä olisi sen selittämistä, että mitä "yhdeksi lihaksi" käytännössä tarkoittaa.
Liittyen aikaisempiin kirjoituksiini vapaudesta ja siitä, miten ennakkoajattelumallit voivat vaikuttaa elämään:
jos kristitty ymmärtää (ja huom! LUOTTAA), että kun hän tekee puolisolleen mieliksi tai päinvastoin vahingoksi, hän aina tekee tuon saman asian itselleen, niin eiköhän tämä voisi ohjata monia suhteita hyvään suuntaan.
Tämän elämän aikana täydellistä yhteen sulautumista ja harmoniaa puolisoiden välillä ei tapahdu, mutta nähdäkseni se on otettava aina maaliksi. Kaikessa toiminnassa on pidettävä päämäränä mielessä, että yksi liha toteutusi. Varmastikin silloin avioliitosta voi tulla osapuolille todellinen elämän ravinto.
Nyt, joku saattaa ajattella, että tällainen voi johtaa parisuhteessa helposti epätasa-arvoiseen tilanteeseen, kun ei huomioikaan omia 'tarpeita' vaan ajattelee enemmän toista.
Eräs asiasta enemmän kokemusta omaava taho sanoi kerran, että parisuhteessa on välttämätöntä ottaa sellainen hyppy, että ei keskity tarkkailemaan tuleeko itse hyväksikäytetyksi, vaan asennoituu panostamaan itse 80 % jättäen 20 % toiselle. Jos toinen osapuoli asennoituu samalla tavoin (80/20), niin homma toimii. Muutoin homma kuihtuu ja suhde ei voi hyvin.
Tuodaan nyt esille, että sinkkumiehenä täällä kirjoittelen.
-S
Ajattelen näin, että maailmassa on ei-kristittyjä ja kristittyjä. Jos kristillinen vapaus on lähimmäisen rakkautta vai oliko se toisin päin tai miten päin, mutta kuitenkin jotenkin päin.
ReplyDeleteLähimmäistään rakastavat myös ateistit ja ei-kristityt. Miten silloin voi olla kyse kristillisestä rakkaudesta tai vapaudesta? Myös ateistit ja ei-kristityt uhrautuvat lähimmäisen puolesta, tekevät vapaaehtoistyötä, ovat hoitoalan empaattisia hoitsuja jne... Tuli sellainen olo, että kristityt eivät hyväksy, halua myöntää muiden tekevän hyvää tai olevan hyviä vaan täytyy omia heidän "hyvyytensä" kristilliseksi teoksi. Jos uskoo Jumalaan ja Raamattuun, niin vapaus on niin tehdä. Minä en usko ja syntikäsite puuttuu.
Jos lähimmäistään rakastaa, niin aina ei ole mahdollisuus edes auttaa tai tehdä jotain lähimmäisen hyväksi. Minä näen niin, että voi rakastaa ja osoittaa rakkautta ilman tekoja. Mikä tai kuka on lähimmäinen?
Olen yksin lapseni kasvattanut ja hoitanut, ilman toista vanhempaa enkä ole ainoa, joka niin on tehnyt. Lapseni on normaali nuori aikuinen, joka kieltäytyy viinaa ja tupakkkaa maistamasta, muista paheista puhumattakaan. Kummastakin ryhmästä, eroperheistä ja avioliittoperheistä kasvaa ongelmanuoria, huumeiden käyttäjiä, rikollisia, psyykkisesti sairaita jne... Jopa saman avioliittoperheen sisältä voi kasvaa yhdestä lapsesta "hyvä ihminen" ja toisesta suurrikollinen.
Minä näen ihmisiä, yksilöitä, joiden elämään ja tulevaisuuteen olosuhteet ympärillä vaikuttavat, mutta ne eivät ole suoraan verrannollisia niihin. Erolapsesta voi kasvaa ateisti, joka pelastaa tuhansien ihmisten hengen ja elämän, mutta toisaalta "aviolapsesta" voi tulla huumenuori, joka tuhoaa myös perheensä.
Jos olisin tiukkapipo, olisin kovasti loukkaantunut vertauksesta "yhteiskunnalle tuhoisa".
Kuka meistä tietää mikä on totuus? Joku uskoo tietävänsä, minä väitän emme tiedä. Me uskomme jonkun asian olevan totuus, kuten joku uskoo Jumalan olemassaoloon. Miljoonat ihmiset uskovat, että tyttöjen ympärileikkaus on terveyttä edistävä. Minä uskon, ei ole vaan päinvastoin terveydelle vaarallista. Kuka on oikeassa, kenen usko on totuus?