Kunnioita isääsi ja äitiäsi

"Kunnioita isääsi ja äitiäsi, että saisit elää kauan siinä maassa, jonka Herra, sinun Jumalasi, sinulle antaa." 2.Moos.20:12

Kymmenen käskyn on sanottu tiivistyvän rakkauden kaksoiskäskyyn: "Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi." Matt.22:37-39
Ensimmäiset kolme käskyä käsittelevät suhdettamme Jumalaan, loput seitsemän keskittyvät ihmisten välisiin asioihin. Ne kertovat, mitä oikeastaan tarkoittaa lähimmäisen rakastaminen.

Ensimmäinen lähimmäisiimme liittyvistä käskyistä koskee perhesuhteita. Jumala käskee meitä rakastamaan vanhempiamme ja liittää siihen lupauksen, "että saisit elää kauan siinä maassa, jonka Herra, sinun Jumalasi, sinulle antaa." Meille jokaiselle on annettu vanhemmat, joiden tehtävänä on paitsi huolehtia meistä, myös kasvattaa ja opettaa meitä. Vanhemmat tähtäävät lapsensa parhaaseen ja yrittävät suojella tätä vahingollisilta asioilta. Siksi jo pientä lasta kasvatetaan ja kielletään: ei saa työntää sormea pistorasiaan eikä kiivetä kirjahyllyyn.

Vanhempien tahto ei aina ole lapselle mieluinen. Monta kiukunpuuskaa syntyy siitä, kun lapselle asetetaan rajoja. Kuitenkin rajojen asettaminen on edellytys lapsen terveelle kasvulle. Rajat luovat turvallisuutta, on joku minua suurempi ja tietävämpi, jonka käsissä asiat viime kädessä ovat. Lapsi ei saa itse päättää kaikesta, koska on vielä liian pieni kantamaan vastuuta tekojensa seurauksista. Ymmärrys, vapaus ja vastuu kasvavat käsi kädessä.

Vanhemmat ovat myös ihmisiä, erehtyväisiä ja joskus pahastikin epäonnistuvia. On isiä ja äitejä, joilla ei ole voimaa tai kykyjä asettaa lapsen parasta etusijalle. Joskus myös oman lapsuuden haavat seuraavat mukana niin, etteivät vanhemmat kykene olemaan turvallisia aikuisia lapsilleen. Joskus lapsen on parempi olla muiden kuin biologisten vanhempiensa huomassa. Vanhemmuus voikin syntyä myös muuten kuin verisiteiden kautta. Viime kädessä aikuisilla on vastuu kaikkien lasten, ei vain omien biologisten jälkeläisten hyvinvoinnista.

"Joka kerran on äidiksi syntynyt, hän äiti on kaikkien lasten,
ja kaikkia maailman lapsia hän on painanut rintaansa vasten,
ja maailman lasten itkua hän on korvissaan alkanut kuulla,
sillä maailman lapset puhuvat hänen omien lastensa suulla."
- Anna-Mari Kaskinen

4. käsky ohjaa meitä paitsi rakastamaan, myös kunnioittamaan vanhempiamme. Me pidämme usein uusia asioita vanhoja parempina. Luotamme herkästi uusimpaan tutkimukseen ja tahdomme hankkia uusimmat kännykkä- tietokone- tai automallit. Vaikka kehitys sinänsä on hyvästä ja moni uusi asia entistä parempi, ei kaikkea vanhaa pidä hylätä. Uutuudenviehätyksen rinnalla on syytä kunnioittaa sitä tietämystä ja viisautta, mitä meitä edeltäneillä sukupolvilla on. Juuri meitä edeltäneiden elämä, kokemukset ja työ ovat synnyttäneet sen maailman, jossa nyt elämme. He ovat luoneet sen pohjan, jolle me nyt saamme elämäämme rakentaa.

Vanhempien kunnioittamisen vaatimus ulottuu myös niihin hetkiin, jolloin uskomme itse tietävämme heitä paremmin, kuinka asiat ovat. Meidän tulee kunnioittaa isäämme ja äitiämme myös silloin, kun heidän näkemyksensä tuntuvat aikansa eläneiltä tai kun he vanhuuden ja sairauksien myötä muuttuvat muistamattomiksi ja taantuvat lapsuuteen.

Käsky kunnioittaa isää ja äitiä sitoo meidät osaksi sukupolvien ketjua. Vaikka kuinka mielellämme korostamme yksilöllisyyttämme ja ainutlaatuisuuttamme, olemme silti osa jotakin suurempaa. Kannamme mukanamme pitkiä perinteitä, myös sukupolvelta toiselle siirtynyttä uskoa. Meidän tehtävämme on kunnioittaa sitä, mitä olemme saaneet ja vaalia sitä tulevia sukupolvia varten.

"Minä teen liiton teidän ja teidän jälkeläistenne kanssa -- Minä teen liiton ja annan teille lupaukseni: koskaan enää ei vedenpaisumus tuhoa kaikkea elävää, se ei koskaan enää hävitä maata." 1. Moos.9:9, 11