Kolmatta käskyä on joskus luonnehdittu maailman ensimmäiseksi työaikalaiksi. Se muistuttaa meitä siitä, ettei työstä saa tulla elämän pääsisältö, aikaa on käytettävä muuhunkin, vaikka työ tuntuisi kuinka tärkeältä.
Työ on meille monella tapaa merkittävää. Se on paitsi elannon lähde, myös arvostuksen saamisen väline ja parhaimmillaan tapa käyttää meille annettuja lahjoja ja kykyjä. Työstä voi myös tulla liian tärkeä. Yhteiskunnallemme on tyypillistä se, että ihmisen arvoa mitataan hänen suoritustensa perusteella. Työssään menestyvä saa osakseen ihailua, kun taas työttömänä omasta tahdostaan tai siitä riippumatta oleva joutuu usein kokemaan häpeää.
On tärkeää, että muistamme pitää lepopäiviä. Vaikuttaa siltä, että levosta on tulossa luksusta. Lähes kaikilla on mahdollisuus ostaa itselleen hienon näköinen kännykkä tai taulutelevisio. Mutta aikaa ja sen tuomaa hyvinvointia ei kaikille tunnu riittävän.
Kolmas käsky ei kuitenkaan rajoitu siihen, että lepäämme työstä. Lepopäivä tulee pyhittää. Mutta onko kyse enää levosta, jos meidän täytyy pinnistää ja ponnistaa pyhittääksemme lepopäivän, veisata virsiä aamusta iltaan tai lukea Raamattua sivutolkulla?
Perinteinen lepopäivämme on sunnuntai ja siksi kirkoissa on sunnuntaisin tarjolla jumalanpalveluksia. Sana jumalanpalvelus saattaa johtaa meitä harhaan. Siitä saa helposti sen käsityksen, että kirkkoon mennään palvelemaan Jumalaa. Jotta Jumala tulisi oikein palvelluksi täytyy meidän osata uskontunnustus, veisata antaumuksella ja muistaa nousta seisomaan oikeissa kohdin. Tai sitten ei. Jumalanpalvelus tarkoittaa näet pikemminkin sitä, että siellä Jumala palvelee meitä.
Lepopäivän pyhittäminen ei tarkoita suorittamista. Sen pyhyys ei riipu meidän kyvystämme laulaa virsiä tai kärsivällisyydestämme Raamatun lukijoina. Lepopäivänä Jumala hoitaa meitä. Pyhä Henki pyhittää lepopäivämme, jos annamme hänelle siihen mahdollisuuden. Pyhyys ei synny rituaaleista, vaan Jumalan läsnäolosta. Jumala on lahjoittanut meille itsensä Jeesuksessa ja tuon lahjan saamme ottaa vastaan joka sunnuntai ehtoollisessa. Todellinen lepo on sitä, että hiljennämme mielemme ja sydämemme metelin ja annamme Jumalan lahjoittaa itsensä meille.
"Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa." Joh.14:27
Kiitos taas hyvästä tekstistä! "Pyhyys ei synny rituaaleista, vaan Jumalan läsnäolosta" lämmitti erityisesti mieltä. Alan olla allerginen sellaiselle pyhyyden hakemiselle, joka on ihmiskeskeistä. Tyyliin "Riittää, kun pappi on oikeasti läsnä ja tosissaan".´Ei riitä! Ilman Jumalan läsnäoloa jumis jättää ihmiset tyhjiksi!
ReplyDeleteHyvä kirjoitus. Itse olen henkilökohtaisesti tullut ärtyneeksi tuosta "jumalanpalvelus" sanan tulkinnasta. Tuntuu, että luterilaiset puhuvat vain siitä, kuinka Jumala palvelee, ja unohtavat sen, että ihmisten tulisi palvoa, niin kuin 1. käsky opettaa. On muuten aika hauska, että suomessa on juuri jumalanpalvelus, kun esim. kreikassa on liturgia, kansanpalvelus. Kansa palvoo ja kansaa palvellaan. Jännä ero.
ReplyDeleteMukavaa saada uusi kriittinen lukija:) Tulee paremmin keskustelua. On totta, että jumalanpalvelus-sanan selittämisessä, kuten itse tein, piilee vaara, että unohdamme, että meidänkin tulisi palvella Jumalaa. Kuitenkin näkisin, että Jumalan palveleminen toteutuu suurimmalta osin muissa konteksteissa kuin jumalanpalveluksessa. Palvelemme Kristusta lähimmäisissämme. Lähimmäisenrakkauden osoittaminen on mielestäni parasta Jumalan palvelemista.
ReplyDeleteJumalanpalveluksessa toki ylistetään ja siten myös palvotaan Jumalaa, mutta näen, että se on yhtä lailla Jumalan tapa hoitaa meitä kuin meidän tapamme palvoa Jumalaa.
Itse näen Jumalan palvelemisen ehkä lähinnä autuaan vaihtokaupan kautta. "Vanno, rakkaani
että et muuta haluaisikaan
kuin likaiset käteni
Eihän minulla ole muuta annettavaa
Tunnet häpeäni..." (PMMP:n laulusta Maria Magdalena)
"Jumala palvelee minua." Tuo vastaa omaakin kokemustani, mutta en ole koskaan löytänyt ajatukselle tuollaista ilmaisua. Toisaalta välillä tuntuu, ettei Jumala korviaan lotkauta, vaikka pyytäisin häneltä millaisia palveluksia...
ReplyDeletePunnittua tekstiä joka tapauksessa!
On totta, että "palvella Jumalaa" saa merkityksensä rakkauden kaksoiskäskyn kautta, jonka ensimmäistä osaa Johannes tulkitsee: "sitähän rakkaus on, että täytämme Hänen käskynsä". Itse olen hahmottanut jumalanpalvelusta enemmän kahden termin kautta: liturgia ja teurgia. Liturgia, kansan työ [Jumalalle] ja [Jumalan tai jossain määrin jopa pappien] työ kansalle, myöskin teurgia, Jumalan työ ja työ Jumalalle. Minusta on tosi kiinnostava, että suomen kielessä on juuri jumalanpalvelus, teurgia, eikä se perinteinen liturgia. Kieltämättä sitä, että teurgiakin on traditiossa käytetty termi!
ReplyDeleteItse siis näen, että rakkauden kaksoiskäsky velvoittaa meitä toisaalta rakastamaan Jumalaa ja lähimmäisiämme. Jumalan rakastaminen on puolestaan käskyjen täyttämistä, jotka koskevat lähinnä ja erityisesti juuri lähimmäissuhdetta. Jos kuitenkin jätämme ensimmäisen laintaulun käskyt huomiotta, niin silloin rakkaus jää tämänpuoleiseksi, eikä ulota käsiään Jumalaan (kysehän on tietenkin siitä, että Jumala ulottaa kätensä meihin).
En ole äärikarismaatikko tai vastaavaa, mutta minusta on tärkeää, että ihminen vastaa Jumalalta saamaansa lahjaan kiitoksella, ylistyksellä ja palvonnalla - ei pelkästään uskolla. Näkökulmasi siitä, että autuas vaihtokauppa t.s. ihminen antaa syntinsä Jumalalle ja Jumala vanhurskautensa meille, on kiinnostava ja pohtimisen arvoinen. Jos kuitenkin ihmisen rooli palvomisessa jätetään siihen "riittää, kun olet syntinen ja jäät Jumalan hoitoon"... Minusta siitä jää uupumaan jotain.
Palvonnan ensimmäinen askel on usko, johon kuuluu oman syntisyyden tunnustaminen ja että Jumala vaihtaa sen omaan vanhurskauteensa Kristuksessa uskon kautta. Tämä on tärkeintä ja ns. pelastuskysymys - niin kuin usko on. Palvonnan toinen askel on, että me kiitämme ja ylistämme Jumalaa tästä ihanasta lahjasta, jonka olemme saaneet. Tämäkin on pelastuskysymys, joskaan ei siinä mielessä, mitä tarvitaan pelastukseen, vaan mitä pelastus saa aikaan.
Jaahas, menipäs pitkäksi :P
Terolle: Se, että Jumala palvelee meitä, ei ole sama kuin että hän tekisi meille palveluksia. Jumala ei ole meille yhtään palvelusta velkaa. Hän hoitaa meitä pelkästään hyvyyttään.
ReplyDeleteJumala ei aina vastaa pyyntöihimme, niinkuin toivoisimme. Hän kuitenkin tahtoo meille pelkkää hyvää. Joskus Jumalan perspektiivi on vain niin paljon omaamme suurempi, ettemme osaa nähdä hänen hyvää suunnitelmaansa.
Jumala on Kaikkivaltias ja pyhä, joten vaikka hän kuuleekiin mielellään rukouksiamme, myös pyyntöjä, emme saa suhtautua häneen kuin automaattiin, joka täyttää toiveemme. Naruista vedettävä jumala ei olisi Jumala ollenkaan.
Jumalan rakastaminen. Raamattu sanoo, että me rakastamme Jumalaa, koska Hän on ensin rakastanut meitä! Ensimmäinen asia on ymmärtää Jumalan rakastavan meitä. Mikä olisi sen suurempaa rakkautta kuin Herran Jeesuksen sovitusuhri meidän syntiemme tähden. Pyhä, puhdas ja viaton Herra Jeesus kuoli syntisten tähden ja hankki kuolemallaan verensä kautta meille iankaikkisen elämän. Meidän on myös syytä muistaa, että Jumala on lahjoittanut meille elämän, joka henkäyksellään teki kohdussa olevan lapsen eläväksi. Edellä lueteltujen asioiden ymmärtäminen johdattaa meidät kasvuun Jumalan rakastamisessa. Seuraava vaihe toteutuu Jesajan opetuksen mukaisesti: Katso, Herra, Herra tulee voimallisena, hänen käsivartensa vallitsee. Katso, hänen palkkansa on hänen mukanansa, hänen työnsä ansio käy hänen edellänsä. Niinkuin paimen hän kaitsee laumaansa, kokoaa karitsat käsivarrellensa ja kantaa niitä sylissään, johdattelee imettäviä lampaita, Jes 40:10,11.
ReplyDeleteHerran käsivarsi, joka vallitsee (hebr. mashal - hallita) on Herra Jeesus, jonka työn (sovitustyö) ansio on Isän Jumalan edessä. Luota Herran Jeesuksen ansioon, älä omaasi! Tämä tarkoittaa sitä, että Jumala on sinua ensin rakastanut, ja jos et tätä ymmärrä, et voi rakastaa Jumalaa. Kun sen ymmärrät, niin sen jälkeen opit rakastamaan Jumalaan. Miten rakastan Jumalaa? Jesaja kuvaa Jumalan Paimenena, joka kokoaa karitsat käsivarrelleen ja kantaa niitä sylissänsä ja imettäviä lampaita Hän johdattelee. Parhaiten rakastat Jumalaa siten, että annat Hänen ottaa sinut syliinsä ja hoitaa sinua. Sylihoidossa oleminen tarkoittaa sitä, että annat Hänen rakastaa sinua ja kantaa sinua sylissään. Sylihoito on käytännössä myös sitä, että suostut uskomaan ja toimimaan siten kuin on Jumalan tahto, näin et kulje omin voimin, vaan olet Isän sylissä, josta käsin Hänen läsnäolossaan käytännön tasolla toimit niin kuin on Jumalan tahto, eli elät totuuden mukaisesti. Tämän kaiken teet sen ymmärryksen ja voimavaikutuksen mukaisesti mikä on kasvuvaiheesi tila uskon elämässä. Karitsan oleminen Paimenen sylissä kuvaa juuri sitä ettet kulje omin voimin, vaan Hänen voiman vaikuttamana. Ja kun olet kasvanut ja oppinut enemmän, pääset sylihoidosta kävelemään omin jaloin niin kuin lampaat Paimenen laumassa. Ja kun olet kypsynyt niin Jesajan kuvauksen tavoin sinäkin saat kulkea omin jaloin, mutta et omassa voimassasi, vaan Herran voimassa Hänen johdattelemanaan eteenpäin.
Uuden karitsan synnyttyä laumaan paimen otti karitsan syliinsä ja piti karitsaa paljon sylissään. Paimen myös kantoi karitsaa sylissään johdatellessaan laumaa eteenpäin. Tämän kaiken paimen teki siksi, että karitsa oppisi tuntemaan laumansa paimenen, oppisi erottamaan paimenen äänen ja hajun perusteella. Karitsan myös tuli oppia luottamaan paimeneen, että paimen johdattaa läpi louhikkoisten kivien sekä kuuman erämaan vesilähteille sekä viheriäisille niityille. Tämä kaikki siksi, että kerran karitsan varttuessa hän luottavaisesti seuraisi paimenta muun lauman mukana, eikä poukkoilisi pelokkaana sinne tänne. Samoin on sinun laitasi uskovana. Sinunkin tulee oppia näkemään kuinka Jumala sinua rakastaa ja oppia luottamaan Häneen. Lammaspaimenen tehtäviin kuului pitää mukanaan öljysarvea. Kun ja jos lampaita alkoi uuvuttamaan kovassa helteessä, paimenen tuli kaataa öljyä lampaiden päähän, joka viilensi heidän oloaan. Samoin usein terävät kivet ja piikkiset oksat repivät haavoja lampaisiin, kun paimen huomasi lampaiden haavat hän kaatoi öljyä haavoihin, jolloin haavat nopeammin paranivat ja myös suojasivat haavoittunutta kohtaa. Jumala on tällainen Paimen, joka Pyhässä Hengessä virvoittaa pientä lastaan sekä Pyhässä Hengessä hoitaa meidän haavamme (synnin haavat) kuntoon. Jumalan armo ja rakkaus on ihmeellinen se virvoittaa ja hoitaa ihmissydäntä ja saa sydämemme iloitsemaan sekä ylistämään kiitosta ja kunniaa Jumalalle.
http://koti.phnet.fi/petripaavola/rakkaudenkaksoiskasky.html