Enkeleitä, onhan heitä

Olen ennenkin kirjoittanut tänne musiikista ja pohtinut, mikä on hengellistä musiikkia ja mikä ei. Nyt tahdon esitellä vanhan laulun, johon törmäsin pitkästä aikaa. Se kertoo mielestäni kauniisti inhimillisestä elämästä, yhteyden kaipuusta ja siitä, kuinka enkelit tulevat välillä ihmishahmoisina meitä auttamaan.

Enkeleitä toisillemme

Toinen toistaan huonompi ihminen
Kaipaa rakkautta kuitenkin
Silloin särkynyt sielumme syntinen
Löytää toisestansa enkelin

Sä tulit suruinesi savuiseen kuppilaan
Miltein kyyneleitä silmissäs näin
Jäimme yhdessä huoliamme hukuttamaan
Joku katsoi meitä ylhäältä päin

Ollaanko enkeleitä toisillemme
Siipiesi suojaan saanko painaa pään
Jos oomme enkeleitä toisillemme
Saamme rakkautemme kestämään

Ollaanko enkeleitä toisillemme
Kai sinut ikuisesti pitää saan
Jos oomme enkeleitä toisillemme
Emme muuta enää kaipaisikaan

Vaikka sinut syliini painaisin
Voin olla kaukana jossakin
Mutta palaan varmasti rakkahin
Vaivuin hetkeksi muistoihin

Minä kerran sinua jos loukkasin
Tyhmyyttäni sinut melkein menetin
Sitä anteeksi pyytää nyt tahtoisin
Sulta rakkaani viimeinkin

Ollaanko enkeleitä toisillemme...

-Jope Ruonansuu

"Se, joka asuu Korkeimman suojassa ja yöpyy Kaikkivaltiaan varjossa, sanoo näin: "Sinä, Herra, olet linnani ja turvapaikkani. Jumalani, sinuun minä turvaan."
Hän levittää siipensä yllesi, ja sinä olet turvassa niiden alla. Hänen uskollisuutensa on sinulle muuri ja kilpi.
Hän antaa enkeleilleen käskyn varjella sinua, missä ikinä kuljet,

ja he kantavat sinua käsillään, ettet loukkaa jalkaasi kiveen."
Ps.91:1-2, 4, 11-12