Ihastelin eilen ikkunastani, kun ulkona satoi lunta. Hetkeä myöhemmin olin itse ulkona kävelemässä, eikä lumi ollutkaan enää yhtä riemullinen asia. Naamaan lensi vauhdilla jotain, joka tuntui kovilta rakeilta, mutta kasteli kuin räntä. Perille päästessäni olin yltäpäältä märkä ja kasvojani paleli viiman jäljiltä.
Jumalanpalvelukseemme kuuluu tärkeänä osana synnintunnustus. Tuomme yhdessä Jumalalle kaiken sen, missä olemme rikkoneet Hänen tahtoaan vastaan, ajatuksin, sanoin, teoin ja laiminlyönnein. Tunnustamme sen pimeyden, joka on sisällämme ja johtaa meitä rakkaudettomuuteen, vääriin tekoihin ja hyvän tekemättä jättämiseen.
Tunnustettuamme vääryytemme, saamme kuulla sanat: Olkaa turvallisella mielellä, sillä Herra sanoo kaikille katuville: "Vaikka teidän syntinne ovat verenpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin lumi. Vaikka ne ovat purppuranpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin puhdas villa."
Synninpäästö luo vahvan kuvan sekä synneistämme, niiden verenpunasta, että synninpäästön vaikutuksesta, armo muuttaa syntimme lumenvalkeiksi. Kokemus ensilumesta muistuttaa siis jollain tavoin synnintunnustusta. Lumi iskee ensin kasvoihimme kylmänä ja märkänä, kuin synnintunnustus, jossa joudumme kohtaamaan pahuutemme. Emme kuitenkaan jää tuon kylmyyden valtaan, vaan saamme kääntää kasvomme maisemaan, jossa kaikki harmaus ja lika on peittynyt puhtaaseen valkeaan.
Ensilumen ja synninpäästön ero on siinä, että Jumalan armon puhtaus ei sula pois. Kun Jumala antaa anteeksi rikkomuksemme, hän ei palaa niihin enää, ne on pyyhitty pois. Saamme ottaa anteeksiannon vastaan kolmiyhteisen Jumalan nimessä ja jatkaa matkaa puhtain sydämin.
"Lähtekää rauhassa ja palvelkaa Herraa iloiten." (Jumalanpalvelusten kirja)
No comments:
Post a Comment