Mutta suurin niistä on rakkaus

Ensimmäisenä opiskeluvuonna pohdimme luennoilla uskonnon määritelmää.
Mitä tarkoittaa sana uskonto? Uskoa yliluonnolliseen? Tiettyjen tapojen noudattamista ja rituaalien suorittamista? Pakoa todellisuudesta? Oopiumia kansalle?

Uskonnolle on monia määritelmiä. Osan niistä voin allekirjoittaa, osaa en. Hyväksyttiin määritelmäksi mikä tahansa, voidaan luultavasti yksimielisesti todeta, että uskontoja on maailmassa paljon ja jokin niissä kiehtoo ihmisiä.
Mikä sitten tekee meidän uskonnostamme, kristinuskosta, ainutlaatuisen?

Opiskelen tähtäimessäni seurakunnan paimenen virka. Kristuksen kirkon palvelijana minun pitäisi siis osata välittää evankeliumia, ylösnousemuksen ilosanomaa, seurakunnalle ja niille, jotka eivät ole vielä löytäneet tietään seurakuntaan. Sitä silmällä pitäen valitsen tänäkin vuonna kurssejani: puhetaitoa, raamatuntutkimusta, sielunhoitoa.

Olen kuitenkin todennut, että vaikka opiskelisin kuinka ja kehittyisin taitavaksi puhujaksi, opettajaksi tai kuuntelijaksi, se ei riitä, jos en osaa rakastaa. Kristinuskossa kun ei pohjimmiltaan ole kyse retoriikasta, oppirakennelmista eikä terapiasta, vaan rakkaudesta. Siinä on kyse Jumalasta, joka rakastaa jokaista meistä niin paljon, että meni vapaaehtoisesti ja vastaan taistelematta teloitettavaksi, jotta me saisimme elää. Siinä on kyse siitä, että saamme olla rakastettuja ja rakastettuina rakastaa muita.

"Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali." (1.Kor.13:1) Kaikki meidän inhimilliset onnistumisemme ovat vain tyhjää kuminaa, jos ei Rakkaus saa vaikuttaa niiden kautta. Vaikka siis puhuisin antiikin filosofien retoriikalla, opettaisin kuin Sokrates tai hoitaisin sieluja kuin parhaat terapeutit, mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain tyhjää kuminaa kolkossa maailmassa.

Rakkaus ei ole helppoa, eikä se aina ole hauskaa. Se ei ollut helppoa Jeesukselle, eikä se ole helppoa meille. Mutta siihen meidät on kutsuttu, rakastamaan silloinkin kun se on vaikeaa ja olemaan rakastettuja silloinkin, kun vähiten sitä ansaitsemme. Se meidät erottaa kaikista muista.

"Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus." (1.Kor.13:13)


psst. Kannattaa tsekata Mari Stenlundin kolumni aiheesta. Se löytyy osoitteesta: http://www.kirkkojakaupunki.fi/?deptid=302