Muuttolaatikoita

Nykyihmisen eteen tulee vähintään kerran elämässä, luultavasti useamman kerran, muutto kodista toiseen. Usein muutto liittyy johonkin toiseen elämän muutokseen: aikuiseksi kasvamiseen, perheen perustamiseen, perheen laajenemiseen tai pienenemiseen. Muutto on aina omanlaisensa prosessi, johon kuuluu valmistelu uuden kodin etsimisen, vanhasta luopumisen ja tavaroiden pakkaamisen merkeissä, itse muutto ja lopulta kotiutuminen uuteen paikkaan.


Muuttolaatikoita, -säkkejä ja -pussukoita pakatessaan ihminen tulee väkisinkin käyneeksi läpi elämäänsä ja parhaimmillaan siinä voi oppia itsestään jotain oleellista. Tavaroiden joukossa on monenlaista: On saatuja esineitä, mieleisiä ja niitä, joita ei ole kehdannut panna kiertoon. On itse hankittua, harkittuja ja spontaaneja hankintoja, käytössä olleita ja lojumaan jääneitä. On muistoja elämän varrelta, kuvia, kortteja, kirjeitä, matkalta kertyneitä tavaroita. Muistoja omasta elämästä ja ehkä myös menneiden sukupolvien elämästä: mummon vanha kapiokirstu, isän opiskelijaboksin lautaset, jotka ovat päätyneet seuraavalle sukupolvelle, äidin ruutupaperille kirjoittama lihapullaresepti.


Pakatessa on tehtävä valintoja: Mikä lähtee mukaan, mikä jää taakse? Mitkä esineet ovat tarpeellisia, mitkä turhia? Mitkä tavarat kantavat itsessään sellaisia muistoja, ettei niitä tohdi heittää pois, vaikkei niille olisikaan käyttöä? Muuttokuormaa pakatessa tulee tietoisesti tai tiedostamattaan määritelleeksi elämäänsä: Mikä minun elämässäni on tärkeää? Mitä haluan kuljettaa mukanani?


Jeesus opettaa vuorisaarnassa näin: "Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle. Täällä tekevät koi ja ruoste tuhojaan ja varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. Kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen. Siellä ei koi eikä ruoste tee tuhojaan eivätkä varkaat murtaudu sisään ja varasta. Missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi." (Matt. 6:19-21)


Vaikka emme kulkisikaan Jeesuksen jalanjäljissä niin konkreettisesti, että olisimme jatkuvasti liikkeellä, on toisinaan hyvä pysähtyä miettimään, mihin on sydämensä kiinnittänyt ja mitä haluaa elämässään pitää mukana. Jeesus neuvoo keräämään katoamattomia aarteita, sillä muuttolaatikoiden täytteistä emme lopulta saa mitään mukaan. Tärkeimpiä aarteita ei tarvitse pakata laatikoihin, vaan ne kulkevat sydämessä.


"“Perillä” on tuolla edessämme jossain
Mennään, mutta ajetaan hiljempaa
Toivon, ettei matka loppuis ollenkaan
Tämä voi olla
koko elämämme ihanin päivä
Ajetaan hiljempaa
Toivon, että matka jatkuu, jatkuu vaan"

- P. Vesala & M. Luoti