"Vapauteen Kristus meidät vapautti. Pysykää siis lujina älkääkä alistuko uudelleen orjuuden ikeeseen."
Gal. 5:1
Jeesus kritisoi niitä, jotka rakensivat elämänsä tyhjänpäiväisten säädösten ympärille ja korottivat itsensä muiden yläpuolelle pystyessään noudattamaan syömiseen, työntekoon ja erilaisiin rituaaleihin liittyviä sääntöjä. Säännöistä ja niiden noudattamisesta oli tullut itsetarkoitus, ihmisen tapa uskotella itselleen voivansa päästä lähemmäs Jumalaa pätemällä omilla teoillaan.
Jeesus halusi kumota tämän ajattelutavan ja osoittaa, että Jumala on läsnä heikkoudessa ja inhimillisessä kurjuudessa, ei siellä, missä osoitellaan toisia sormella ja haetaan ylemmyyttä alentamalla muita. Jeesus suhtautui ankarasti moralisteihin, mutta armahti niitä, jotka olivat epäonnistuneet, eivätkä jaksaneet edes yrittää kiillottaa kulissejaan.
Myös meidän aikanamme moralismi valtaa alaa. Sen sijaan, että eläisimme kristityn vapaudessa, pyöritämme mielessämme listaa asioista, joita meidän pitäisi tehdä, saavutuksista joihin meidän pitäisi pyrkiä ja ominaisuuksista, joista meidän pitäisi päästä eroon. Pitäisi syödä terveellisesti, liikkua, kehittää itseään henkisesti, harrastaa kulttuuria, edetä uralla, hankkia seksikäs ulkomuoto jne. Meille syötetty hyvän ihmisen malli sisältää loputtoman listan asioita, joita pitäisi.
Portti ikuiseen elämään ei kuitenkaan avaudu oikean ruokavalion, harrastuksen, koulutuksen tai ulkonäön avulla, vaan uskomalla Jeesukseen. Sinänsä positiivisista asioista tulee helposti kahleita, joista emme pääse, emmekä usein edes tajua pyristellä itse irti. Hyvistä pyrkimyksistä tulee pahimmillaan elämän keskiö, uskonto ja aate, epäjumala. Meistä ei ole jumaliksi, siksi Jumala tuli ihmiseksi.
Vapauteen Kristus meidät vapautti, pysykäämme siis lujina, älkäämme alistuko uudelleen orjuuden ikeeseen.
Totta, yritän myös itse opetella uutta ajatustapaa. Esim liikunta ja terveellisesti syöminen ei edistä terveyttä jos niiden suorittamisesta aina vaan stressaa. Omalla kohdalla kovin paikka on kuitenkin tämä kun PITÄISI olla PAREMPI kristitty. Mitä se sitten oikeastaan lieneekään, mutta eipä siitä ajatuksesta oikein osaa päästää irtikään vaan vertaa itseään aina muihin.
ReplyDeleteTapailet tärkeitä teemoja. Mietin kuitenkin, että toimiiko valintasi rinnastaa tässä yhteiskunnan ja kulttuurin vaatimukset (ulkonäkö, ura, terveelliset elämäntavat) Jeesuksen kritisoimiin uskonnollisiin vaatimuksiin. Harva kuitenkaan varmaan ajattelee, että portti ikuiseen elämään ei aukeaisi sen vuoksi, että on esimerkiksi liikaa kiloja tai huono duuni. Lähinnä ne vain tuovat elämään ahdistusta ja vievät siitä pois iloa.
ReplyDeleteMeidän tulisi toki pyrkiä vapautumaan suorittamisesta noissa mainitsemissasi asioissa, mutta eikö Jeesuksen pointti ollut siinä, että erityisen vaarallista suorittaminen on juuri uskonnollisissa asioissa. Edelliset johtavat ahdistukseen ja uupumiseen, mutta jälkimmäiset pahimmillaan juuri omavanhurskauteen, ylpeyteen, kovuuteen ja epäjumalanpalvontaan.
Ja kyllähän meitä kutsutaan kristittyinä myös juuri kilvoittelemaan. Kilvoittelun kohteena tulisi vain olla vähän eri asiat kuin nuo jotka mainitset. Voisimme ehkä mieluummin kilvoitella nöyryydessä, rakkaudessa, rukouksessa ja Jumalan tuntemisessa).
Tämä kommentti täydessä rakkauden ja lempeyden hengessä. Eiks oo kiva ku ihmiset lukee sun blogii...
Konsta: Oot oikeassa siinä, että rinnastus jossain määrin ontuu. Toisaalta terveysideologia on monelle aikamme ihmiselle uskonnon korvike. Sillä ei ehkä tavoitella eksplisiittisesti ikuista elämää, mutta ainakin mahdollisimman pitkää elämää. Käsitän sen jonkinlaisena yrityksenä jumalallistaa itseään.
ReplyDeleteTerveysintoilua myös pahimmillaan yhdistetään kristinuskoon, tätä näkee ainakin amerikkalaisten tv-julistajien jutuissa jossain määrin (tosin hyvin vähän olen heitä seurannut). Hengen hedelmien sijaan tavoitellaan helposti sitä, että näytettäisiin iloisilta, lempeiltä ja siltä, että sisällä on rauha.
Koen moralismin niin, että se painaa ihmisiä lain alle, suorittamaan kelvatakseen, vaikkeivät he ehkä itsekään lopulta tiedä, kenelle pitäisi kelvata. Loputtomaan itsensä kehittämiseen kuitenkin liittyy myös henkinen (käsitettä hengellinen ei juurikaan näe) puoli, "henkistyminen" on muotia.
Siinä mielessä tekstini meni ehkä ohi maalin, että nykyajan aatteissa lienee enemmän kyse epäjumalanpalvonnasta kuin siitä, että oikeaa Jumalaa pyrittäisiin miellyttämään omavanhurskaudella.
Teema, jota pyörittelet, on lain ja evankeliumin erottaminen, joka on kohtalaisen tärkeä teema. Ymmärrän kyllä, mitä yrität sanoa, mutta silti sanon tämän: evankeliumi ei vapauta meitä vaatimuksesta, vaan meidän kykenemättömyytemme aiheuttamasta syyllisyydestä. Kun Kristus vapauttaa meidät, hän *ei* vapauta meitä vaatimuksesta, vaan syyllisyydestä, joka seuraa meidän kykenemättömyyttämme toimia tuon vaatimuksen mukaan. Laki pysyy voimassa, sillä hän itse sanoo: "En minä tullut lakia kumoamaan". Luonnollisen moraalilain ja Jeesuksen itsensä antaman esimerkin mukainen uusi laki on voimassa jokaiselle itseään kristityksi kutsuvalle: "Rakastakaa toisianne niin kuin minä olen rakastanut teitä." Kristus siis tahtoo meiltä suoraan sanottuna *kaiken*. Mikä on siis se vapaus, josta Paavali kirjoittaa? Se tarkoittaa sitä, että tämä "pitäisi" ja sen saavuttamattomuus - kovin meistä voi elää yhtä täydellistä elämää kuin Jeesus - ei johda meitä eroon Jumalasta, eroon kirkosta saatika kadotukseen. Kristuksessa meille osoitetaan Jumalan rakkauden järkyttävän suuri vaatimus, se suuri "meidän pitäisi", mutta samalla hänessä meille osoitetaan se suuri "jos et pysty, älä murehdi", se vapaus, josta Paavali kirjoittaa: "Vapauteen Kristus meidät vapautti." Tätä Kristuksen rakkauden toteuttamisen vaatimusta Paavali julistaa vain muutama jae myöhemmin: "Tärkeintä on rakkautena vaikuttava usko."
ReplyDeletePaavalin pointti on tässä vastustaa sellaista juutalaiskristittyjen vaatimusta, että kristityksi kääntyvien pakanoiden tulisi kääntyä ensin juutalaisiksi ja tulla siis siten myös juutalaisen seremonialain alaisiksi. Meidän ei tarvitse ympärileikata itseämme ulkonaisesti, jotta voisimme saada Pyhän Hengen aiheuttaman sydämen ympärileikkauksen. Meidän ei tarvitse alistua noudattamaan monimutkaista Tooran säädöskokoelmaa, jotta voisimme tulla kirkon täysiksi jäseniksi. Pakanoina se ei ole koskaan ollut meidän osamme.