Kristuksen käsinä

Sain joku aika sitten kuulla eräässä saarnassa itseäni vahvasti puhuttelevan ajatuksen: "Kenellekään meistä ei riitä se, että meille sanotaan, että Jumala rakastaa meitä, että kelpaamme Jumalalle ja olemme hänen silmissään kauniita. Jokainen meistä kaipaa myös sitä, että toiset ihmiset osoittavat rakastavansa meitä, että kelpaamme heille ja olemme heidän silmissään kauniita."

Jumala ei luonut meitä vain henkiolennoiksi, sieluiksi ilman ruumista. Meidät on luotu konkretiaan, olemme kokonaisuuksia, joihin kuuluu sielun ja psyyken lisäksi lihaa ja verta oleva ruumis. Siksi myös meidän rakkauden- ja yhteydenkaipuumme on luonteeltaan paitsi hengellistä ja henkistä, myös fyysistä.

Jeesus tuli maailmaan kohtaamaan ihmisiä, koskettamaan, katsomaan silmiin. Kun Jeesus palasi Isän luo taivaaseen, hän lähetti Henkensä ohjaamaan omiaan. Kun Jeesuksen kädet eivät ole enää konkreettisesti koskettamassa meitä, emmekä näe hänen rakastavaa katsettaan silmillämme, on jokaisen hänen seuraajansa tehtävä olla hänen käsinään, jalkoinaan, silminään tässä maailmassa.

Ei riitä, että sanomme toisillemme: Olet Jumalalle rakas. Jos me todella uskomme siihen, sen tulisi välittyä meistä, teoistamme, sanoistamme, katseestamme. Sen lisäksi, että me olemme Kristuksen käsiä tässä maailmassa, hänen läsnäolonsa lähettiläitä lähimmäisillemme, saamme myös kohdata Kristuksen lähimmäisissämme.

"Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne. Minä olin alasti, ja te vaatetitte minut. Minä olin sairas, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni.' Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle: 'Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi ja annoimme sinulle ruokaa, tai janoissasi ja annoimme sinulle juotavaa? Milloin me näimme sinut kodittomana ja otimme sinut luoksemme, tai alasti ja vaatetimme sinut? Milloin me näimme sinut sairaana tai vankilassa ja kävimme sinun luonasi?' Kuningas vastaa heille: 'Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.'" Matt. 25: 35-40

Ota itkevä lapsi syliin, käy katsomassa yksinäistä, anna omastasi sille, jolla on vähemmän, toivota tervetulleeksi se, joka on suljettu ulkopuolelle. Näe lähimmäisessäsi Jumalan kuva ja Kristuksen oma.