Päivä vain ja hetki kerrallansa

Virsi 338 (Lina Sandell 1865)

"Päivä vain ja hetki kerrallansa,
siitä lohdutuksen aina saan.
Mitä päivä tuokin tullessansa,
Isä hoitaa lasta armollaan.
Kädessään hän joka päivä kantaa,
tietää kaiken, mitä tarvitsen,
päivän kuormat, levon hetket antaa,
murheen niin kuin ilon seesteisen."

Tämä virsi on kulkenut mukanani jo lapsuudesta asti. Lapsuudessa opitut laulut ovat iskostuneet jonnekin hyvin syvälle ja nousevat esiin monina vaikeina hetkinä. Tänä keväänä olen saanut - usein kipeästikin - opetella elämään päivän ja hetken kerrallaan. On tapahtunut paljon, opintojen viimeistelyt, työnhaku, uuden työn opettelu, valmistuminen, pappeuteen valmistautuminen sekä uuteen seurakuntaan ja kaupunkiin tutustuminen ovat olleet läsnä limittäin ja täyttäneet sekä kalenterin että mielen.

"Joka hetki hän on lähelläni,
joka aamu antaa armonsa.
Herran huomaan uskon elämäni,
hän suo voimansa ja neuvonsa.
Surut, huolet eivät liikaa paina,
ne hän ottaa itse kantaakseen.
"Niin kuin päiväs, niin on voimas aina."
Tähän turvaan yhä uudelleen."

Olen kevään aikana kohdannut monta tilannetta, joissa on ollut pakko elää päivä kerrallaan, koska hoidettavien asioiden määrä olisi muuten kaatanut kumoon ja liiskannut alleen. Töiden ja muutosten määrä on pakottanut nöyrtymään ja kääntymään Jumalan puoleen - ei lainkaan hassumpi opetus tulevalle papille. Olen yhä uudelleen saanut kokea ihmeellistä johdatusta, asiat, jotka näyttivät liian suurilta omiin käsiin, ovat hoituneet kaikesta hätäilemisestäni huolimatta. Nekin päivät, jotka ovat aamulla näyttäneet ylitsepääsemättömän raskailta, ovat sujuneet, monta kertaa myös ollet lopulta niitä antoisimpia. "Niin kuin päiväs, niin on voimas aina." on tullut todeksi arjessa.


"Kiitos, Herra, lupauksestasi,
siinä annat minun levätä!
Kiitos olkoon lohdutuksestasi,
annat voimaa sanan lähteestä!
Suo mun ottaa isänkädestäsi
päivä vain ja hetki kerrallaan,
kunnes johdat minut kädelläsi
riemun maahan, päivään kirkkaimpaan."

Monenlaisen kipuilun ja hermoilun keskellä olen hiljalleen oppinut näkemään, kuinka suuri siunaus on siinä, että näemme vain vähän matkaa eteenpäin. Se ohjaa, jopa pakottaa meitä turvaamaan Jumalaan ja opettaa meitä luottamaan siihen, että Jumala näkee pidemmälle kuin me ja ohjaa elämäämme. Meidän ei tarvitse hallita kaikkea, vaan saamme jättää elämämme, myös työmme Jumalan käsiin, Jumalan, jolla on hyvä tahto meitä kohtaan.

"Minulle tuli tämä Herran sana: - Jo ennen kuin sinut äidinkohdussa muovasin, minä valitsin sinut. Jo ennen kuin sinä synnyit maailmaan, minä pyhitin sinut omakseni ja määräsin sinut kansojen profeetaksi. Mutta minä vastasin: "Voi, Herra, Jumalani, en minä osaa puhua, minä olen niin nuori!" Silloin Herra sanoi: - Älä sano, että olet nuori, vaan mene, minne ikinä sinut lähetän, ja puhu, mitä minä käsken sinun puhua. Älä pelkää ketään, sillä minä, Herra, olen sinun kanssasi ja suojelen sinua. Sitten Herra ojensi kätensä, kosketti suutani ja sanoi minulle: - Minä annan sanani sinun suuhusi." Jer. 1:4-9

"Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät, ja minun tahtoni on, että te lähdette liikkeelle ja tuotatte hedelmää, sitä hedelmää joka pysyy." Joh. 15:16