Raamatussa puhutaan kahdenlaisesta rakkaudesta, intohimoisesta kohteensa ihanuudesta hullaantuneesta, haluavasta rakkaudesta sekä itsensä antavasta, pyyteettömästä rakkaudesta, joka ei vaadi kohteeltaan mitään. Intohimoinen rakkaus liittyy yleensä ihmisten välisiin suhteisiin, pyyteetön rakkaus kuvaa Jumalan suhtautumista ihmisiin.
Vanhassa testamentissa kuvataan kuitenkin myös Jumalaa intohimoisesti rakastavana. Jumala ei ole vain lempeä papparainen pilven reunalla, joka jakaa lahjojaan hövelisti kuin joulupukki. Jumala on myös mustasukkainen, hän rakastaa sellaisella vimmalla ja voimalla, joka lienee tuttua jokaiselle, joka on joskus rakastunut tulisesti. Jumala ei tyydy olemaan sivustakatsoja valitun kansansa elämässä, vaan hän haluaa olla läheinen heidän kanssaan ja rakas heille. Myös Jumala osaa kaivata rakkaitaan ja hullaantua heidän ihanuudestaan.
Vanha testamentti näyttäytyy meille usein nimensä mukaisesti vanhana. Mieleen hiipii helposti ajatus, ettei se ole meille kristityille yhtä keskeinen kuin Uusi testamentti. Eihän siellä edes mainita Jeesusta suoraan nimeltä. Vanha testamentti saattaa myös tuntua vaikealta, osaksi juuri siksi, että Jumalaa kuvataan siellä aika erilaisena kuin Uudessa testamentissa. Tuolla vieraalla tuntuvalla kirjakokoelmalla on kuitenkin paljon annettavaa, myös siksi, että se laajentaa kuvaamme Jumalasta.
Meillä on Jumala, joka on pyhä ja kiivas. Hän vihaa syntiä ja hänen pyhyytensä on pelottavaa ja järisyttävää. Mutta samalla kiivaudella hän rakastaa. Vanha testamentti kertoo meille Jumalasta, joka pitää kansansa puolta, vaikka he yhä uudestaan pettävät hänet. Vanha testamentti on täynnä Jumalan lupauksia, jotka hän antoi valitulle kansalleen. Yhtä lailla ne koskevat meitä, uuden liiton kansaa.
"Ei ole, Jesurun*, ketään sinun Jumalasi kaltaista! Yli taivaan hän ratsastaa avuksesi, saapuu pilvien päällä suuressa voimassaan. Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, sinua kantavat ikuiset käsivarret. Hän karkotti tieltäsi viholliset ja käski sinun hävittää heidät. Israel saa asua turvassa, Jaakobin jälkeläiset omassa rauhassaan viljan ja viinin maassa, missä taivaskin tihkuu kastetta. Onnellinen olet sinä, Israel, kansa vailla vertaa! Herra auttaa sinut voittoon. Hän on kilpesi ja turvasi, voittoisa miekkasi sodassa." 5.Moos.33:26-29
* Jesurun on Israelin runollinen lempinimi
Pikkupappi, minun taytyy myontaa, etten ole koskaan ajatellut asiaa nain.
ReplyDeleteItselleni on vaikeaa kommentoida postauksiisi. Halusin kuitenkin sanoa, etta luen mielenkiinnolla postauksiasi. Eli jatan nyt jonkinlaisen puumerkin edes talal kertaa.
Mutta olen varma, etta pikku hiljaa naita lukiessani rohkaistun ja avaan sanallisen arkkuni viela. Opin laittamaan sanani oikein ja reagoida kirjoituksiisi.
Saat ainakin minut miettimaan asioita eri kantilta. Tassakin huomaan kuinka itsekkaasti olen aina omalta kantiltani ajatellut asiaa.
Entas jos Jumala haluaisi myos yhta intohimoisesti kuin ihminenkin olla rakastettu? Mielenkiintoinen kirjoitus.