Ilona totella Herraa

Jes.11:1-10

1 Iisain kannosta nousee verso,
vesa puhkeaa sen juuresta ja kantaa hedelmää.
2 Hänen ylleen laskeutuu Herran henki,
viisauden ja ymmärryksen henki,
taidon ja voiman henki,
totuuden tuntemisen ja Herran pelon henki:
3 hänen ilonsa on totella Herraa.
Hän ei tuomitse silmämitalla
eikä jaa oikeutta korvakuulolta
4 vaan antaa heikoille oikean tuomion
ja ajaa vakaasti maan köyhien asiaa.
Hän lyö väkivaltaista sanansa sauvalla
ja surmaa huultensa henkäyksellä väärintekijän.
5 Vanhurskaus on hänellä varustuksena ja uskollisuus vyönä hänen uumillaan.
6 Silloin susi kulkee karitsan kanssa
ja pantteri laskeutuu levolle vohlan viereen,
vasikka ja leijonanpentu syövät yhdessä
ja pikkupoika on niiden paimenena.
7 Lehmä ja emokarhu käyvät yhdessä laitumella,
yhdessä laskeutuvat levolle niiden vasikat ja
pennut, ja leijona syö heinää kuin härkä.
8 Ja imeväinen leikkii kyyn kolon äärellä,
vastikään vieroitettu lapsi kurottaa kättään
kohti myrkkykäärmeen luolaa.
9 Kukaan ei tee pahaa, ei tuota turmiota
minun pyhällä vuorellani,
sillä maa on täynnä Herran tuntemusta
niin kuin meri on vettä tulvillaan.
10 Sinä päivänä Iisain juurivesa kohoaa merkkiviirinä kansoille.
Hänen luokseen pyrkivät kaikki kansat, hänen asuinsijaansa
ympäröi kunnian hohde.

Vanhassa testamentissa on runsaasti ennustuksia Jeesuksesta, tässä Jesajan kirjan 11. luvussa on niistä yksi. Siinä kuvataan monisanaisesti Messiaan oikeudenmukaisuutta. Jumalan Poika on kuuliainen Isänsä tahdolle ja siinä myös meille esimerkkinä. Messiaan kuvausta seuraa kuvia siitä, minkälaiseksi todellisuus muuttuu tuollaisen oikeudenmukaisuuden myötä. Kuvat ovat sangen voimakkaita, pedoista tulee lauhkeita, vihollisista ystäviä. Jumalan tahdon noudattaminen luo taivaan.

Meidän ihmisten on mahdotonta noudattaa Jumalan tahtoa täydellisesti. Usein toimiamme ohjaavat aivan muut motiivit. Meihin ei päde se, mitä Jesaja lausuu Jeesuksesta: Hänen ilonsa on totella Herraa.

Jesajan tekstissä puhutaan Jumalan tuntemisesta, se yhdistetään vahvasti paratiisinomaisen tilan kuvaamiseen. Siellä, missä Jumala tunnetaan, siellä kaikki elävät rauhassa keskenään. Voisiko ajatella myös niin, että siellä, missä Jumalan tahto toteutuu, missä hänen käskyjään noudatetaan, vallitsee rauha?

Jumala on hyvä, ja myös hänen tahtonsa meitä kohtaan on hyvä. Hän tietää meitä paremmin, mikä on hyvää ja oikein. Kuitenkin me usein harhaudumme ajattelemaan tietävämme itse paremmin tai joudumme omien mielitekojemme viettelemiksi. Jumalan tahto näyttäytyy meille helposti kieltoina: Älä tee sitä, älä tee tätä. Kuitenkin käskyt sisältävät myös lupauksen, Jumalan ja hänen tahtonsa tunteminen johtaa maailmaan, jossa "kukaan ei tee pahaa, ei tuota turmiota
minun pyhällä vuorellani, sillä maa on täynnä Herran tuntemusta niin kuin meri on vettä tulvillaan."