Asiattomilta pääsy kielletty

Viereisen kaltaiset merkit on usein laitettu paikalleen turvallisuussyistä, rajaamaan työmaa- tai muuta aluetta, jolle ei ole turvallista mennä ilman asianmukaista varustusta. Välillä kuitenkin tuntuu, että myös kirkon ovessa on tällainen kyltti, joskaan kaikkien silmät eivät sitä näe. Joillekin se kuitenkin nostaa kynnyksen niin korkeaksi, ettei sen yli rohjeta astua. Luullaan, että kirkkoon saa mennä vain, jos usko on tarpeeksi vahva ja jos tietää, milloin jumalanpalveluksessa täytyy seistä, milloin istua.

Tuo näkymätön kieltomerkki aiheuttaa pahimmillaan sen, että kirkosta tulee kuin museo, jossa kukaan ei saisi päästää ääntäkään, ellei takana ole teologian, diakonian tai kirkkomusiikin opintoja. Kieltomerkki voi olla työntekijöiden asettama, mutta usein sen ripustaa seurakuntalainen itse.

Joskus kuitenkin käy niin hyvin, että kynnys on matala ja ovi avoin.Viime talvena sain eräässä messussa todistuksen siitä. Ihmettelin messun alkaessa, kun jotkut seurakuntalaisista tuntuivat kurkkivan eräälle penkkiriville hämmentyneen näköisinä. Päättelin, että penkillä makoili joku. Varmuuden asiaan sain erään rukouksen aikana, kun tyhjän näköiseltä penkiltä kuului vienoa kuorsausta. Ehtoolliselle mennessäni näin miehen, joka oli käpertynyt penkille nukkumaan.

Rukousta säestänyt kuorsaus tuntui ensin häiritsevältä, sitten huvittavalta. Mutta kun mietin asiaa tarkemmin, totesin, että ainakin tuon nukkuvan miehen kohdalla kirkko oli sinä sunnuntaiaamuna täyttänyt merkityksensä. Hän oli saanut - ainakin hetkeksi - mitä kaipasi, paikan, jossa levätä.

Me pitäisimme mielellämme jumalanpalveluksia, joihin tulee vain meille mieluisia ihmisiä. Kukapa juhliin kuokkavieraita tahtoisi. Ainakaan sellaisia, jotka kuorsaavat tai käyttäytyvät muuten meidän kehittelemiemme hienojen etikettien mukaan. Jumalan juhliin saa kuitenkin tulla jokainen, ja vieläpä juuri sellaisenaan. Ja on varmasti päiviä, jolloin itse kukin meistä jäisi oven ulkopuolelle, jos siellä kovin tarkkaan tivattaisiin, olemmeko kelvollisia astumaan sisään.

"Ei kivi
vaan ovi.
Ei kynnys
vaan portaat.
Ei lukittu
vaan avoin.

Tervetuloa
kirkon kohtuun.

Täällä kapaloidaan
lohduton lohtuun.

Täällä synnytään uudesti
hengessä ja vedessä.
Seistään salaisuuden edessä.

Täällä on monta
joiden on vaikea uskoa
ymmärtää mahdotonta.

Saa olla pieni.
Saa olla suuri.
Suojana on kirkkomuuri.

Joku tunsi taivaan henkäyksen.

Pysähdy hetki.
Kuuntele tovi.

Ei kivi
vaan ovi."

- Katriina Hallikainen