Riko minut
Riko minut riekaleiksi
särje salani siruiksi
pilko minut atomeiksi
murskaa muistoni muruiksi
tallaa tietoni tomuksi
runno raivoni romuksi
polje maahan mun mielettömyys
ja se pohjaton itsekkyys
Riko minut
että ehjäksi tulla saan
riko minut hellästi
mutta kokonaan
kisko pois kaikki tarpeeton
silloin helpompi olla mun on
riko rakkaudellasi minut
Puhko minut palasiksi
älä päästä mua perille
taio suusi sapeliksi
viillä valheeni verille
tao rautaasi yli yön
läpi levon ja läpi työn
iske ivani seinää päin
iske kolmasti peräkkäin
-Sinikka Svärd
Löysin tämän tekstin Johanna Kurkelan levyltä Marmoritaivas. En tiedä, mitä kirjoittaja on ajatellut tekstiä muotoillessaan, mutta mulle runo puhuu siitä, kuinka meistä joskus tuntuu, että Jumala hajottaa meitä. Ja kuinka tarpeellista se on, että meidän muurimme ja itsekkyytemme rikotaan, jotta Jumalan rakkaus pääsee vaikuttamaan meissä.
Ihanat sanat, tykkään kovasti. Jumalan rakkaus tuli minullekin ensin mieleen.
ReplyDeleteMahtava teksti, Jumalan rakkautta ajattelin minäkin. Sinikka Svärdhän on tosi tunnettu iskelmien sanoittaja ja uskovainen ihminen. Luin jostain hengellisestä lehdestä jutun hänesät vähän aikaa sitten.
ReplyDeleteJa työtä Jumalalla riittää, ainakin minussa :)