Olen, mikä olen

Löysin vanhempieni kätköistä vanhoja lastenlaulukasetteja, jotka toivat mukavan nostalgisen olon. Tämän hetken suosikkini on hengellinen lastenlaulu, jossa itsevarma tytön ääni laulaa: "Mutta kaikkein mieluimmin olen, mikä olen, sillä Jumala on minut luonut. Kaikkein mieluiten olen juuri minä, sillä Jumala on minut luonut." Minua ihastuttaa tuon tytön iloinen varmuus siitä, että omana itsenään on kaikkein parasta olla.

Lapsuuteen kuuluu tietty sokeus omalle rajallisuudelle, kaikki tuntuu mahdolliselta ja itsestään on helppo pitää. Kuitenkin matkan varrella saamme moneen kertaan eri suunnista kuulla, ettemme osaa tarpeeksi, emme käyttäydy oikein tai ole riittävän fiksuja, lahjakkaita, mitä milloinkin. Monelle on esimerkiksi tullut pelko oman äänen käyttöön, kun alaluokilla on laulukokeesta annettu huono numero. Itselläni oli lukiossa musiikinopettaja, jonka tunnuslauseena oli: "On hauskaa olla huono." Kaikkia rohkaistiin kokeilemaan laulamista ja soittamista riippumatta siitä, mitä numeroita oli aiemmin musiikista todistukseen saanut. Kuitenkin usein ne ikävät kommentit, puolihuolimattomasti lausutut lannistuksen sanat juurtuvat syvemmälle kuin kannustavat ja rohkaisevat sanat.

Minulle eräs hyvin rakas raamatunkohta on Psalmista 139: "Sinä olet luonut minut sisintäni myöten, äitini kohdussa olet minut punonut. Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä.
Ihmeellisiä ovat sinun tekosi, minä tiedän sen. Minä olen saanut hahmoni näkymättömissä,
muotoni kuin syvällä maan alla, mutta sinulta ei pieninkään luuni ole salassa. Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani, sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu."

Kyseinen psalmi puhuu mielestäni kauniisti siitä, että kaikessa rosoisuudessamme ja vajavaisuudessamekin olemme Jumalan luomistyön hedelmiä. Kukaan ihminen ei ole sattuman tulos tai vahinko. Jumala on rakkaudessaan halunnut luoda jonkun, jota rakastaa ja jonka kanssa olla yhteydessä, sinut ja minut. Siksi ihmiselämä on mittaamattoman arvokas ja jokainen ihminen ainutlaatuinen.

Vaikka teemmekin paljon virheitä, emmekä voi kieltää vastuutamme yhdestä ja toisesta rikkovasta teosta tai sanasta, saamme silti nähdä itsemme myös ihmeinä, Jumalan rakkaina luotuina. Tämä antaa toiveikkaan ja valaisevan näkökulman omaan persoonaan ja elämään. Piirteet, joista olen saanut moitteita, tai joita minun on vaikea sietää itsessäni, ovat Jumalan luomia ja tarkoittamia. Hän voi myös käyttää niitä johonkin hyvään ja kauniiseen. Siksi saamme katsoessamme peiliin nähdä ihmeen, Jumalan rakkauden ja luomistyön hedelmän.

Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän Sinua siitä!