Tunnetta vai tekoja

Rakkauden kaksoiskäsky ja kultainen sääntö ohjaavat meitä rakastamaan lähimmäistämme niinkuin itseämme ja tekemään hänelle, mitä tahtoisimme itsellemme tehtävän. Nuo kauniit ihanteet tuntuvat kuitenkin usein käytännössä vaikeilta toteuttaa. Läheisiä ihmisiä vielä auttaa ihan mielellään, ainakin, jos heidän ongelmansa ovat yksinkertaisia ratkaista. Mutta Raamattu opettaa meille, että jokainen ihminen on meidän lähimmäisemme. Olemme siis yhtä lailla velvoitetut rakastamaan lähikaupan kassaa, kulmakapakan kanta-asiakkaita ja sitä työ- tai opiskelupaikan besserwisseriä, joka haluaa aina olla oikeassa.

Meille syötetään jatkuvasti eri viestimissä kuvaa siitä, mitä rakkaus on. Useimmiten rakkaus kuvataan romanttisena huumana, jonka elokuvan loppuessa oletamme kestävän ikuisesti, koska tarina katkaistaan ennen huuman loppua. Siksi miellämme rakkauden helposti pelkäksi tunteeksi, ja vieläpä voimakkaaksi ja positiiviseksi sellaiseksi. Puhuuko Raamattu siis siitä, että meidän pitäisi katsoa ympärillämme olevia ihmisiä vaaleanpunaisten lasien läpi ja tuntea helliä tunteita heitä kohtaan?

Romanttinen kiiltokuva rakkaudesta antaa meille sen mallin, että ensin on tunne ja sitä seuraavat teot. Kun rakastumme tai rakastamme, alamme osoittaa rakkauttamme kauniin sanoin ja elein. Väitän kuitenkin, että rakkaus saattaa välillä toimia pikemmin päinvastoin. Minun on vaikea tuntea mitään hellää kadulla makaavaa ja haisevaa miestä kohtaan. Jos siis tekoni riippuvat tunteistani, tulen tuskin auttaneeksi häntä. Jos sen sijaan otan vakavasti Raamatun käskyt, tiedän, että velvollisuuteni on auttaa. Rakkaudesta tulee silloin jotain enemmän kuin hilpeä fiilis. Siitä tulee elämääni ohjaava ja kannatteleva periaate.

Suurinta rakkautta ei ole se, että teemme sitä, mikä meille on mieluista. Suurempaa rakkautta on se, että tingimme omasta mukavuudestamme ja teemme - vaikka vastentahtoisestikin - jotakin hyvää toiselle ihmiselle. Oli se sitten kadulla makaavan nostamista pystyyn tai kaikkitietävän kollegan hyväksymistä sellaisenaan. Kenties se, että valitsemme rakkauden toimintatavaksemme, saa meidät aikanaan myös sydämessämme rakastamaan lähimmäisiämme. Vastenmieliseltä tuntuneen kadulla makailijan pystyyn auttaminen saattaa saada meidät näkemään hänet ihmisenä. Tai ärsyttävän kaikkitietävyyden alta saattaa paljastua hyväksyntää kaipaava ja sen saatuaan miellyttävä työtoveri.

Rakkaus synnyttää kyllä tekoja, mutta teot voivat myös synnyttää rakkautta.

"Siitä me olemme oppineet tuntemaan rakkauden, että Jeesus antoi henkensä meidän puolestamme. Samoin olemme me velvolliset panemaan henkemme alttiiksi veljiemme puolesta. Jos joku, jonka toimeentulo on turvattu, näkee veljensä kärsivän puutetta mutta sulkee häneltä sydämensä, kuinka Jumalan rakkaus voisi pysyä hänessä?Lapseni, älkäämme rakastako sanoin ja puheessa, vaan teoin ja totuudessa." 1.Joh.3:16-18