Astuessani ensi kertaa Järvenpään kirkkoon hämmennyin perinjuurin. Katsoessani alttariseinälle näin ristiinnaulitun Jeesuksen, kuten monessa muussakin kirkossa, mutta tämä Jeesus katsoikin ylöspäin, eikä riiputtanut päätään, kuten yleensä. Aloin heti miettiä, mitä Jeesuksen asento merkitsee ja huomasin, että minua häiritsi, kun Jeesus ei ollutkaan sellainen, millaisena olin tottunut hänet näkemään.
Tämä huomio sai minut pohtimaan laajemmin sitä, kuinka ahtaaseen muottiin usein tungemme Jumalan. Meillä on tietty käsitys siitä, minkälainen Jumala on ja poikkeaminen tuosta käsityksestä aiheuttaa hämmennystä ja ärtymystä. Kuitenkin Jumala on ääretön Kaikkivaltias, paljon enemmän kuin voimme koskaan tässä elämässä käsittää. Kertoohan siitä jo sekin, että meillä on maailmassa yli kuusi miljardia elävää Jumalan kuvaa. Jos jokaisessa ainutlaatuisessa ihmisessä on jotain, joka heijastaa Jumalaa, on hullua ajatella, että Jumala mahtuisi johonkin meidän rakentamaamme muottiin.
Raamatussakin Jumalaa kutsutaan ja kuvataan hyvin monella nimellä: Vapahtaja, Luoja, Pelastaja, Pyhä, Herra, Kuningas, Ihmeellinen Neuvontuoja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhan Ruhtinas, totuus, rakkaus, Henki jne.
Mikä rikkaus, että meillä on Jumala, jolla on loppumattomasti nimiä, Jumala, jonka kuvaamiseen mitkään sanamme tai kuvamme eivät riitä! Jumala on paljon enemmän kuin osaamme ajatella tai edes toivoa.
Luulen, että jumalakuvamme kapeus vaikuttaa myös siihen, kuinka paljon uskallamme luottaa häneen. Jos näemme Jumalan rajallisena, jonakin, jonka voimme määritellä ja panna pakettiin, tuskin uskallamme luottaa elämäämme hänen käsiinsä. Jos taas uskaltaudumme tunnustamaan, ettemme tunne Jumalasta puoliakaan, että hän on mittaamattoman paljon suurempi, voimakkaampi ja tietävämpi kuin me, meillä on turva jossakin itseämme suuremmassa, elämän ja kuoleman Herrassa.
"Minä olen A ja O, alku ja loppu", sanoo Herra Jumala, hän, joka on, joka oli ja joka on tuleva, Kaikkivaltias." Ilm. 1:8
